Varpasen asema

Huokolevyn tapetointi

2012-02-11T12:30:00.000-08:00

Huokolevyjen asennuksen jälkeen vuorossa olipojan valitseman, Pihlgrenin jaRitolan mallistosta löytyneen ”Romanssi” seinäpaperin tapetointi.

Pienet sekä suuret epätasaisuudettapetin alla piirtyvät ikävästi tapetin pintaan, joten ennen varsinaistatapetointia oli tehtävä pohjatyöt. Levysaumojen pieniä tasoeroja tasoitin hiomapaperilla jasamalla levypintoja lähemmin tarkastellessa arvelin, että ehkä levyjen päälleolisi hyvä tehdä esitapetointi makulatuuripaperilla.

Edellisen kerran huokolevyä tapetoidessa huomasimme, että huokoinen pinta tuntui imevän liisteriä varsin runsaasti, joten päätin tätä seuraavaa huonetta tapetoidessa tehdä esiliisteröinnin jo ennen tapettikerrosten asentamista. Edellisessä tapetoinnissa tuli jokseenkin hinnakkaan Vanhan ajan liisterin loppuessa kokeiltua itse keitettyä vehnäjauholiisteriä, jolla seinään vedetyt vuodat ovat edelleen tiukasti paikoillaan. Näin ollen päädyin tällä kertaa keittämään kaiken liisterin itse.

Vehnäjauholiisteri on sekä hengittävä että erittäin huokea myös hinnaltaan. Liisteriä tein noin 1/9 suhteella eli 1 osa vehnäjauhoja ja loput vettä. Kattilaan vettä kohti kiehumispistettä kuumenemaan ja sillä välin 1 osa vehnäjauhoja sekoitetaan pieneen määrää kylmää vettä. Vehnäjauho kaadetaan kattilaan vähän ennen veden kiehumispistettä ja soossia keitetään hiljakseen noin 10 minuutin ajan. Tämän jälkeen annoin liisterin hetken jäähtyä ja pian olin jo sutimassa liisteriä seinille.

Liisterin kuivaessa ryhdyin leikkaamaan makulatuuripaperista sopivan mittaisia vuotia, jotka vielä perjantaiyön päätteeksi liisteröin seiniin. Sisäseinille laitoin ruskeaa lattiapaperia, joka on makulatuuripaperia huomattavasti edullisempaa paperia. Joskin ruskeaa, mutta paksuhkosta tapetista ei taustan värierot kuulla läpi.

Tapetointi ei ole bravuurinumeroni, joten varsinaisen tapetin asentamiseen olin kutsunut Ukin paikalle. Ukin kanssa tarkastelimme seuraavana aamuna esitapetointini onnistumista ja yllättävän sileät olin niistä saanut. Muutamaan kohtaan oli jäänyt ryppy, mutta ne saatiin tasoitettua viiltämällä mattoveitsellä viilto ryppyyn ja laittamalla liisteriä pienellä pensselillä seinän sekä tapetin väliin.

Tämän jälkeen minä menin keittämään liisteriäja Ukki piirsi vesivaa`an avulla suoran pystylinjan ensimmäisen tapettivuodankohdistamiseen sekä mittasi seinän korkeuden. Ensimmäinen tapettivuota leikattiin irti ja tämän jälkeenvuota toimi leikkauksessa kohdistusesimerkkinä kaikille muille vuodille. Ensimmäisen vuodan avulla siis tarkastettiin, että tapettikuvio jatkuu oikeassa kohdassa jokaisessatapettivuodassa.

Pitkät vuodat leikattiin valmiiksi ja pinottiin taustapuoli ylöspäin, jonka jälkeen reunat tasattiinmillilleen samaan kohtaan. Tämä siksi, että liisteriä roiskuu helposti tapettireunojen ohi ja tällöin vaarana on sotkea seuraava vuotaliisteriin. Etenkin paperitapettien kohdalla liisterin roiskuminen on varsinikävää, sillä pintaa ei juurikaan voi pyyhkiä.

Paperitapetin ei myöskään kannata antaavettyä, sillä tapetti venyy herkästi kostuessaan. Näin ollen tapettivuotanostettiin heti liisteröinnin jälkeen seinälle ja aseteltiin paikoilleenkohdistusviivan mukaisesti. Kunvuota oli saatu oikeaan kohtaan, se harjattiin kiinni. Seuraavat vuodat laitettiin puskusaumaanedellisen kanssa, lisäksi ikkuna- ja nurkkaohituksissa avuksi piirrettiin tarvittaessa pystysuorat kohdistusviivat.

Haastavimmat kohdat olivat huoneen nurkat, sillä ne eivät luotisuoria vanhassa talossa ole. Nurkat saatiin kuitenkin ohitettua niin, että kulmassa toiselle seinälle kääntyi vain 2-5 cm pituinen kaistale tapettia. Seuraavaa tapettivuotaa laitettaessa oli kuitenkin tarkastettava, että jatko lähti etenemään suorassa linjassa.

Näillä nikseillä tapetit saatiin sileäksi seinille. Tapetti saa nyt kuivuayön yli ja aamulla leikataan ikkuna- ja oviaukot siisteiksi. Sitten päästäänkinpaneloimaan.

Huokolevytys

2012-02-10T12:41:00.000-08:00

Pakkanen paukkuu ulkona ja juuri näitäjokatalvisia pakkaspäiviä varten olemme tämän viikon kaikki illat asentaneethuokolevyjä pojan huoneen seiniin.

Huokoista kuitulevyä voidaan käyttäähirsiseinien tiivisteenä ja lisäeristeenä. Tähän mennessä levyä on laitettu ex-keittiöön ja kyseinenhuone onkin aseman ainoa huone, jossa on kovillakin pakkasilla miellyttävän lämmin.

Huokolevyn työstö- sekä asennus on vaivatonta,sillä pehmeä levy on helposti leikattavissa ja voidaan laittaa suoraanhirsiseinän päälle ilman koolauksia. Toisaalta pehmeä levy ei kestä kolhaisuja, eikä levynpinnalle liisteröitävä paperitapettikaan ole pesunkestävä. Näin ollen lapsenhuoneessa asennamme tapetin lisäksi puolipanelin, jolloin huoneessa voidaan jatkossakinhuoletta järjestää radio-ohjattavien kilpa-ajoja ynnä muuta mukavaa.

Kodinhoitohuone

2012-02-08T04:32:00.000-08:00

Akkuhuoneeseen rakennettu kodinhoitohuone onnyt valmis käyttöön. Muutama lista vielä puuttuu, mutta ne hommaamme samallareissulla kun pojan huoneen panelit haetaan.

Kävinviikonloppuna tapettitehtaalla ja samalla reissulla Ikealta lisääsäilytyskapasiteettia kodinhoitohuoneeseen. Kuivausrummun päälle ostinpuutason, joka tarjoaa mukavasti laskutilaa vaatteiden viikkailuun. Pöydän allelöytyi edullisesti metallikorijärjestelmä, lisäksi ostoskärryyn lähtiverhotanko kuivausrummun piilotukseen.

Seinille ostin viisi puuhyllykköä, jotkakäsittelin pöytälevyn tavoin Osmo Colorin puuvahalla. Värillisellä vahalla eripuulajia olevat hyllyt sekä levy saatiin näin sävytettyä yhteneväisiksi. Hyllyt asennettiin L-muotoon niin, että kaikki vaatesäilytys on sopivastikädenulottuvilla suhteessa kuivausrumpuun. Nurkkaan jätettiin tilaa vaaterekille ja muut käyttövaatteetvoi kätevästi asetella hyllyille. Lisäksi pojalle asennettiin oma vaaterekkihyllykön alle, josta lapsi yltää ottamaan pukineita päälleen.

Ylempänä olevan vaaterekin mallin kopioinaseman komeroista, joissa puutanko on kiinnitetty lovetulla puupalikallaseinään. Kiinnikkeet onleikattu pöytälevyn jämäpaloista ja molemmissa rekeissä tanko on puuvahallaöljytty katuharjan varsi. En tiedäkestääkö harjanvarsi miten suurta vaatekuormaa, mutta euron maksanut varsi eionneksi tuota suurta taloudellista tappiota jos se joskus metalliputkeenjoudutaan vaihtamaan.

Jo aiemmin esittelemäni vanhat 50-luvunkeittiökaapistot tarjoavat mukavasti säilytystilaa sekä liinavaatteille ettäalakaappeihin sijoitettaville siivousvälineille. Kirpputoreja kiertäessäniaioin vielä katsella löytyisiköhuoneeseen sopiva kattovalaisin, suurehko peili sekä lisää ripustuskoukkujaraakalautaseinälle.

Siinä se sitten on, entinen akkuhuone, joka nyt tarjoaa käytännöllisen ratkaisun akuuttiin vaatesäilytysongelmaanja on mielestämme suurehkon muodonmuutoksenkin jälkeen hyvällä tavalla vanhanaikainenkokonaisuus.

Remonttiromantiikkaa

2012-02-05T11:30:00.000-08:00

Kolmekymmentä astetta pakkasta, komea kuutamo ja kaksin kantamassa huokolevyjä pojan huoneeseen.

Tällä välin poika kirjoitti liikuttavan kirjeenaseman tuleville asukkaille ja naulasi sen huoneensa hirsiin, sen vanhan Hesarinviereen.

Tunnistatko tapetin?

2012-02-03T13:19:00.000-08:00

Tänään tarkastelimme makuuhuoneentapettikerrostumia, jotka ohessa esiteltynä pinnasta kohtipinkopahvia edeten. Ensimmäisenä siis huoneessa tällä hetkelläollut, jokseenkin 80-lukua henkivä tapetti yhdistettynä katonrajassakiertäneeseen leveähköön boordiin ja viidentenä pinkopahviavasten ollut rusehtava tapetti vaalealla kuvioinnilla. Emme itseosanneet määrittää eri tapettikerrosten aikakautta ja näin ollen ystävällisestipyydämme teitä arvon lukijat auttamaan tässä salapoliisityössä. Tunnistatko tapetin?

Eri aikakausientapettikerrostumat arkistoidaan asemalle ja kerrostumaesimerkkejä jätämmeseuraavia sukupolvia ajatellen piiloon seinille tulevien huokolevyjen alle.Tosin vain sisäseinille, sillä ulkoseinistä poistimme muovitapetit ja teimmepinkopahviin suuria kurkistusreikiä, joista tarkastelimme hirsiseinän kuntoa.Yli 70-vuotta vanha hirsiseinä on loistavassa kunnossa, niin hyvääpuuta se on.

Pinkopahvin alle olimyös kätketty Helsingin Sanomat vuodelta 1956. Tätä hieman hämmästelimme, sillä asema on rakennettu vuonna1941. Hesarin jätämme paikalleenja todennäköisesti kätkemme viereen Pitäjän Uutiset vuodelta 2012.

Lisäksi löytyi yksi markka vuodelta 1938. Suuri aarre huoneen nykyiselle asukkaalle, joka syntyi saman vuonna kun euro otettiin käyttöön.

Lapsen sekä meidän aikuistenkin näkökulmasta aikamatkat menneisyyteen saavat aivan uuden merkityksen kun välittäjänä toimii oma rakas koti. Asema, jolla on varmasti vielä paljon kerrottavaa jatkossakin.

Station Fashion

2012-02-01T12:03:00.000-08:00

Remonttipukeutumisenituntuu herättävän hilpeyttä ja sain ystävältäni pyynnön valokuvata tämän hetken asukokonaisuuteni.

Epäröin kyllä tyrmäävänasukokonaisuuteni julkaisemista, vaikka muotibloggaaminenpäivän asuineen on kuulemma suurta suosiota saavuttanut bloggaamisen muoto.

Tällä tyylikkyydellä ei kutsuja Pariisin muotiviikoille tai muihin huippumuodin tapahtumiin satele, mutta ainakin pojan huoneen remontti etenee mukavasti.

Vanha puulattia on nytraaputeltu esiin. Eilisiltana poika selasi innolla lainassa olleita Tapettitehtaantapettikirjoja, joista sai valita itselleen mieluisan tapetin. Tilaus tehtiintänään ja tapetteja odotellessa vuorossa on maalaustalkoot sekä huokolevyjenasentaminen.

Kurkistus kodinhoitohuoneeseen

2012-01-30T12:54:00.000-08:00

Kaapit on maalattu, vielä tosin pitäisi jonkinlainen listoitus tehdä kaappien ympärille. Kuivausrumpu sekä varapakastin kannettiin takaseinustalle, mutta ne eivät kovin tyylikkäältä kokonaisuudessa näyttäneet. Näin ollen ajattelimme hommata koneiden päälle pöytälevyn ja verhota pyykkihuollon piiloon kuvassa pilkottavalla Maija Louekarin suunnittelemalla Lappuliisa- kankaalla.

Lisäksi ryhdyimme suunnittelemaan sekä osin toteuttamaan säilytysjärjestelmää vaatteille.

Lisävirtaa kodinhoitopuuhiin saadaan kentiesyllä näkyvistä ripustimista, jotka tehtiin kiinnittämällä tässä entisessä akkuhuoneessa olleetkyltit takaisin paikoilleen ja niiden alle ruuvattiin vanhoja alumiiniripustimia. Mummo on myös neulonut uutta ilmettä henkareille.

Lisäksi seinälle ruuvattiin aiemmin paikalliseltakirpputorilta löytynyt naulakko.

Aika helmi, kenties osa rautatiehistoriaa?

Perinnejuna ohittaa Varpasen

2012-01-30T02:49:00.000-08:00

Kipakassa pakkassäässä värjöttely palkittiin,kun museoveturi Dr13 vuodelta 1965 ohitti jälleen Varpasen Asemansiirtomatkallaan Pieksämäeltä Ilmalaan. Tällä kertaa veturin mukana oli myös neljä komeaa puuvaunua ja Varpasenkohdalla tästä historiallisesta perinnejunasta kajahti ilmoille komea tervehdys! Kiitokset veturiin!

Kurkistus keittiöön

2012-01-29T04:47:00.000-08:00

Keittiö on edelleen kesken, mutta väliaikaraporttinakerrottakoon, että kodinhoitohuoneen innoittamana keittiön kaapit saivat viikonloppunaturkoosin sävyn pintaansa. Myösliesituuletin saatiin paikoilleen, joskaan ei vielä käyttöön.

Bernielämää

2012-01-28T11:33:00.000-08:00

Kommentoin aiempaan postaukseenmillaista on elämä meidän bernin kanssa. Kommenttiboksiin ei kuvia voi liittää, joten ohessa Maaritille ja muillekkin kiinnostuneille vielä muutama kuva bernistä kavereineen Varpasen lumisilla lenkkipoluilla.

Kyllä Varpasella on koirankin mielestä mukavaa.

Halonhakua

2012-01-27T05:55:00.000-08:00

Berninpaimenkoiria on alkuaan käytetty vahti-, karjanajo- ja vetokoirana maatiloilla. Vahtihommat meidän berniltä onnistuu ja nyt koira alkaa olla siinä iässä, että vetoakin voi hiljakseen ryhtyä kokeilemaan.

Tänään valjastin koiran ensimmäistä kertaa, pistin pulkan perään ja lähdimme kokeilemaan mitä koira tuumailee vetopuuhista. Tyhjä pulkka perässä ei tuntunut häiritsevän, joten kurvasimme seuraavaksi saunamökin halkopinolle. Lastasin pulkkaan halkokuorman, jonka koira veti tyylikkäästi suoraan aseman ovelle.

Tämän jälkeen halkokuormia haettiin useamman kerran ja koira selvästi nautti työnteosta. Nyt ei paukkupakkasetkaan huoleta kun asemalla on näin reipas halonhakija.

Evakkohuone

2012-01-24T02:05:00.000-08:00

Kodinhoitohuone alkaa olla jo viimeistelyvaiheessa,joten kaappien maalikerrosten kuivumisen välissä käynnistimme viikonloppuna seuraavanprojektin. Vuorossa on pojan suurehko makuuhuone, jota ryhdyimme tyhjentämään viikonloppuna.

Väliaikaismajoitus järjestettiin kuvissa näkyvään ex-keittiöön, jonka olimme aiemmin kunnostaneet lähinnä vierashuoneeksi. Suuren siivousurakan jälkeen poika tosin totesi, että saattaa muuttaa evakkohuoneeseensa pysyvästi kun pienessä huoneessa on kuulemma huomattavasti vähemmän siivottavaa.

Museoveturi Dr13 ohittaa Varpasen

2012-01-19T14:11:00.000-08:00

Eilen ei tehty remonttia vaan vietettiin jännittäviä hetkiäjunan odotuksen merkeissä. Saimme Kalvitsan suunnalta vinkin, ettäkeskiviikkona museoveturi Dr13 suuntaa kohti Pieksämäkeä.

Iltapäivä kuluikin tätä harvinaista junabongaustasuunnitellessa ja järjestellessä. Asemapäällikkö viritteli poikansakanssa kameroita videokuvausasentoon ja minä lähdin järkkärin kanssakylille parempaan valaistukseen. Mäntyharjun asemalle melko viimetipassasaavuttuani kuulin lähestyvän junan huminan, jolloin kauhuissani mietin jokoharvinaisuus nyt menee ohi ja jää kokonaan ikuistamatta?

Hätäpäissäni räpsäisin aidanläpi yhden onnettoman otoksen.Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut museoveturi, joten suuntasin helpottuneinmielin etsimään parempaa kuvauspaikkaa. Pian taas horisontissa häämöttikirkkaat valot, mutta nyt vuorossa oli pendolino.

Sitten odotin. Välillä katsoin kelloa ja sitten taasodotin, yksin hiljaisella asemalla. Pendolinon pölläyttämät lumet niskassaja kylmettyneet sormet nyrkissä ehdin myös hetken ihmetellä miten erikoisiasivuvaikutuksia tämä asemalla asuminen aiheuttaa.

Jännitys alkoi tihentyä kun asemapäällikkö soittipikapuhelun jonka sanoma oli lyhyt; “Nyt” . Tämä ytimekäs puhelu olisovittu viesti siitä, että museoveturi on ohittanut Varpasen ja olisi muutamassa minuutissa Mäntyharjun asemalla.

Hetken kuluttua alkoi kuulua voimistuvaa jylinää ja oliaika asetella sormi kameran liipaisimelle.

Junabongaus järjestelyineen vei useamman tunnin, muttavarsinainen kohtaaminen kesti noin 20 sekuntia. Tässä ajassa kuitenkinehdin napata muutaman kuvan,

sekä fiilistellä tätä historiallista hetkeä,

joka päättyi melko massiiviseen lumipöllyyn.

Varpaselle palattuani kokoonnuimme koko perheen voimintekemään yhteenvetoa junabongauksista. Ohessa ensin asemapäällikön kuvaamavideo siitä, kun museoveturi ohittaa Varpasen.

Lopuksi vielä perhepalaverissa illan parhaaksi junabongaukseksi äänestetty video tästä historiallisesta hetkestä, jonka poika tallensi omalla pikkupokkarillaan oman huoneensa ikkunalaudalta.

Kodinhoitohuoneen kiinteä kalustus

2012-01-13T15:21:00.000-08:00

Tänäänremontti-iltamat aloitettiin kiinnittämällä akkuhuoneen listat takaisinpaikoilleen. Lastulevyjen purkamisen myötä listat jäävät aina liian lyhyeksi,joten vielä on joskus veistettävä jatkopalat jokaiseen listaan.

Tulevan kodinhoitohuoneen kalustukseen oli varattu keittiön ylijäämäkaappeja, joidenyhteensovittamisen ja kokoamisen toimivaksi kalustoksi arvelimme olevanjokseenkin työläs palapeli ratkaistavaksi. Kaappeja mittaillessa kuitenkin selvisi, että Lappeenrannan läheltä haettu rintamamiestalon alkuperäinen keittiö sopisimitoiltaan täydellisesti entiseen oviaukkoon. Näin ollen aukkoon suunniteltu kuivausrumpu saaväistyä takaseinälle ja vanha kaapistokokonaisuus saatiin paikalleensellaisenaan.

Myös manilevyä olimme jemmanneet tätä huonetta varten.

Päivänhaastavin osuus oli painavan yläkaapin kiinnittäminen, mutta sinne se lopultasaatiin ruuvattua. Illanpäätteeksi asennettiin vielä alkuperäinen rosteritaso paikoilleen.

Näyttääaika lupaavalta.

Maustekahvia akkuhuoneeseen

2012-01-12T05:47:00.000-08:00

Akkuhuoneessa on vuorostaan maalattu. Maaleina käytin odotussalista jääneitäpellavaöljymaaleja, joilla maalasin katon sekä seinät muutamaan kertaan. Tänäänmaalasin ensimmäisen maalikerroksen lattiaan, jota varten tein omanmaalimiksauksen.

Pohjanatoimi ex-keittiöstä jäänyt maali, sävyltään kahvi. Kyseinen maali on kuitenkinaika paljon tummempi kuin akkuhuoneen vieressä oleva punertavanruskea odotussalin lattia. Näin ollen maustoinkahvia lorauttamalla siihen hieman valkoista lattiamaalia sekä muutamanruokalusikallisen terran väristä pigmenttiä.

Märkämaali oli sävyltään yllättävän lähelläodotussalin lattiaa, mutta jännityksellä odotan miltä lattia näyttääkuivuttuaan.

Meidän Mercedes

2012-01-09T05:21:00.000-08:00

Viikonloppuna jatkoimme akkuhuoneestakodinhoitohuone-projektia. Irrotimme vinyylilaatat lattiasta ja vaihdoimme postihuoneen vastaisestaraakalautaseinästä mineraalivillat ekovillaan. Nämä purku- ja villoitusvaiheet ovat varsin sotkuista puuhaa,mutta remonttiroskaa sekä mineraalivillakoiria vastaan meille on ostettuaito Mercedes.

Näissä remonttisiivouksissa on jo monta tavisimuria vetäissytviimeiset henkosensa, mutta ei tämä pari vuotta sitten armeijanhuutokaupasta ostettu mersu. Tämä kiistatta imurien kuningasluokkaankuuluva vekotin on varsinainen Ghostbuster, joka valtavalla imutehollaansyö kaiken eteentulevan ja loputkin karkottaa muhkealla äänellään. Mersuajelujenjälkeen akkuhuoneessa päästäänkin jo maalaamaan.

Akkuhuoneen alivuokralaiset

2012-01-05T02:30:00.000-08:00

Vaate- ym.tekstiilien säilytystilojen puute on hankaloittanut jokapäiväistä elämääasemalla jo pidemmän aikaa. Vaatteet eivät ole meillä mikään intohimo, muttasilti niitä tuntuu olevan aivan liikaa suhteessa aseman muutamaan komeroon. Näin ollen ajatuksena on ratkaistasäilytystilahaasteet kierrättämisen lisäksi rakentamalla akkuhuoneesta kodinhoitohuone.

Akkuhuone vaikutti sopivalta tilalta kodinhoitohuoneeksi, sillä tämä noin 140*400 cm ikkunaton putkilo sijaitsee aivan makasiiniin vieressä, jonne jo aiemmin asensimme pesukoneen. Mikäli kuivausrumpu sekä kaikki vaate- ym. tekstiilisäilytys saataisiin akkuhuoneeseen, niin tällöin säästyttäisiin turhauttavalta edestakaisin ravaamiselta, joka on nykyään aina edessä kun pyykkejä jaetaan ainakin viiteen eri paikkaan.

Akkuhuone onrakennettu ilmeisesti vuonna 1961, jolloin aseman puolella on tehtymuutostöitä. 60-luvuntyyliin seinille oli laitettu lastulevyä, lattiaan vinyylilaatta ja eristeeksimineraalivillaa. Aluksi tuumailin, että en tässä vaiheessa (kunasemapäällikkökin on täystyöllistetty saunamökillä) tee huoneelle muuta kuin tyhjennänsieltä meidän epämääräiset rojut ja sudin uutta maalia seiniin. Huonetta tyhjentäessäni tulin kuitenkin toisiinajatuksiin, eikä asemapäällikkökään ollut kovin vakuuttunut pikaehostuksien kannattavuudesta. Näin ollenpäädyimme sitten eilis-iltana irrottelemaan lastulevyjä.

Ensimmäisenlastulevyn alta löytyi hyväkuntoista ensopahvia, joka kovasti innostijatkamaan purku-urakkaa. Samaiselta seinältä löytyi myös umpeenlaudoitettu entinen oviaukko makasiiniin.

Purkuhommaeteni kohti ulkoseinää, josta lastulevyjä poistaessa jännitti löytyykö seinäntakaa samanlainen ikävä yllätys kuin olohuoneesta aiemmin. Lahovaurioidensijaan sieltä löytyi kuitenkin hyväkuntoista ensopahvia, mutta samaisellaseinällä olevien kahdentuuletusluukun aukaiseminen kyllä säikäytti.

Ampiaispesä eiollut enää asuttu, mutta yllättäen luukusta sinkosi jokin UnidentifiedFlying Object.

Ensiksi ajattelin sen olevan lepakko, joita meillä voi bongata ainakesäiltaisin. Batmanin sijaan kyseessä oli kuitenkin sinitiainen, joka oli majoittunut tähän lintulaudan läheisyydessä olevaan, lämpöhukallalämmitettyyn pikku yksiöön. Yllättävän alivuokralaisen lähetimmeodotussalin oven kautta etsimään itselleen uutta majoituspaikkaa.

Pian kuitenkin myös alemmastakin tuuletusluukusta alkoi kuulua epämääräistä metelöintiä. Hetken joluulimme, että siellä puolestaan asuu joku huomattavasti pikkulintua kookkaampialivuokralainen. Lähempitarkastelu kuitenkin osoitti, että rymistelijä olikin vahtikoira, joka oli juossutulkokautta tarkastamaan mitä akkuhuoneessa metelöidään. Yli 50 kiloinen koiraei kuitenkaan ritilän läpi mahtunut, mutta pienempiä otuksia ajatellenajattelimme asentaa luukkuihin rautaverkkoa.

Vuokrasopimuksenirtisanomisen jälkeen pääsimme jälleen jatkamaan purkutöitä.

Akkuhuoneen japostihuoneen välisestä seinästä paljastui raakalautaa, jolla oli myös tukittuvastakkaisella seinällä aiemmin sijainneet pariovet makasiiniin.

Pariovienkohdalta päätimme purkaa laudat pois, sillä näin saisimme ko. kohtaan 15 cmlisätilaa kuivausrummulle. Raakalautojen alta paljastui aukkoon eristeeksi laitettuamineraalivillaa sekä viitteitä siitä, että akkuhuoneen rakenteissa on asustellut pikkulintujen lisäksi muitakinalivuokralaisia.

Hiiret eivätsinällään ole mikään yllättävä asukas vanhassa talossa. Mineraalivilla on yksi hiirten lempimateriaaleista ja kuten odottaa saattoi, oli akkuhuoneeseen asennettu mineraalivilla niiden jätöksistä ikävästi mustunut. Yllättävän paljon tummentumaa oli muutenkin villassa, vaikkamerkkejä minkäänlaisesta ylhäältä tai alhaaltapäin tulleesta vedestä eihuoneessa ollut. Aukossa ollut mineraalivilla kuitenkin pussitettiin lähtemään kaatopaikalle.

Mineraalivillan nähtyämme päätimme kurkistaa, onko samaista materiaalia asennettu myös huoneessa 60-luvulla uusitun lautalattian alle. Näin ei onneksi oltu tehty, vaan lattian altalöytyi erinomaisessa kunnossa olevat vanhat purueristeet. Mitään suurempia yllätyksiä akkuhuoneen rakenteista ei siisainakaan toistaiseksi löytynyt, mutta sinitiaista emme arvanneet löytävämme.

Odotussali

2012-01-02T08:56:00.000-08:00

Yllä muutamakuva odotussalista tänne saapuessamme. Runsaasti hilseilevää maalia ja pinttyneitä tahroja, mutta onneksilattiaa ei oltu vuorattu muovimatolla, ensopahvit olivat edelleen seinissä japönttöuunikin toimi.

Nyt olen reilunviikonpäivät puuhastellut odotussalin parissa; paikannut ensopahvia, maalannutkaton ja seinät, rapsutellut ja maalannut pönttöuunin sekä maalannut kaikki viisi ovea, joista kaksi tuli sitä ennen puhaltaa kokonaan.

Nyt näyttääkinsitten huomattavasti siistimmältä. Ero entiseen ei ole mitenkään merkittävä, sillä halusimme säilyttääodotussalin mahdollisimman ennallaan. Näin ollen katto, uuni ja ovet ovat edelleen valkeat(joskin huomattavasti puhtaammat) ja seinät maalattiin vaalean harmaalla Uulan Kasteella, joka oli melkolähellä aiempaa sävyä. Lattiaa eimaalata, sillä penkin ja lippuluukkujen edessä olevat kulumat kertovat omaa tarinaansa salin historiasta.

Odotussalin seinillä olevat rautakoukut viittasivat siihen, että seinillä on aikoinaan ollut julisteita, joten tilasin koukkuihin uusintapainoksia vanhoista vr:n julisteista. Tykästyin erityisesti O.K Oksasen sympaattisiin teoksiin, joissa matkalaisena on reipas pieni poika. Lisäksi tilasimme Paul Söderströmin/ Göran Englundin Saimaa-julisteen, sillä Saimaan rannalla olemme joskus kauan kauan sitten asemapäällikön kanssa ensimmäisen kerran tavanneet.

“Pisteenäpönttöuunin päällä” on kahvassa ilmeisen kauan roikkunut vr:n lippis. Niin jaalapohjasta löytynyt Varpanen-kyltti kiinnitetään vielä paikoilleen, uudentiedon valossa kuitenkin postiluukun päälle.

Vuoden viimeinen

2011-12-31T11:43:00.000-08:00

Vuoden viimeinen juna Varpasella oli Kuopioon matkannut Pendolino 79.

Vuoden 2011 viimeisenä päivänä asemapäällikkölaatoitti ja ja minä puhalsin odotussalin ovea. Ensi vuonna jatketaan.

Hyvää Uutta Vuotta!

Lattian kaakelointi

2011-12-30T13:58:00.000-08:00

Eilen vedettiin toinen kerros vedeneristettä, joten tänään päästiin kaakeloimaan.

Lattian vedeneristys

2011-12-28T14:58:00.000-08:00

Saunamökin pesuhuoneen seinät on nyt kaakeloitu ja tänä iltana asemapäällikkö veti ensimmäisen kerroksen lattian vedeneristystä. Itse olen ahkeroinut pari päivää ja yötä odotussalissa, siitä lisää myöhemmin.

Ensopahvin paikkaus

2011-12-27T06:14:00.000-08:00

Odotussalin seinillä oleva ensopahvion monestakin syystä säilyttämisen arvoinen seinämateriaali, jonka taustoistavoi lukea lisää vaikkapa Turun museokeskuksen artikkelista. Vuosikymmenten aikana pahviseinälle on kuitenkin tullut runsaastireikiä ja repeytymiä, joiden paikkaukseen sain kullanarvoisen vinkinVuolingon asemalta.

Ensopahvin paikkaukseen suositeltiinpaperimassaa. Paperimassaa voitehdä monin eri tavoin, tässä tapauksessa tein sitä silppuamalla valkoistapaperia lämpimään veteen, hienonnus sauvasekoittimella ja sekaan hiemanperunajauhoa.

Sitten vaan paikkailemaan. Hienolla paperimassallavoidaan myös jäljitellä ensopahvin röpöläistä pintaa, jolloin paikkausjäljestä onmahdollista saada varsin huomaamaton. Paperimassan kuivuttua vielä varovasti hioinhiekkapaperilla koholle jääneitä kohtia. Seuraavaksi maalia pintaan niinhyvä siitä tulee.

Sähkökatko

2011-12-26T09:39:00.000-08:00

Järvellä oli tänään kovin myrskyisää.

Jouluaattona nautimme hyvästä seurasta sekä ruuasta, mutta tänään sähkökatkoksista huolimatta asemapäällikkö jatkoi saunamökin laatoitusta

poika joululahjojensa kokoamista

ja minä otin pensselitesille. Yritin aattoa edeltävänä iltana tehdä joulusiivousta, mutta jokseenkin huonolla menestyksellä; vuosienmittaan seiniin pinttyneet liat pysyivät pyyhkimisestä huolimatta. Hyvinpyyhitty on toisaalta melkein puoliksi maalattu, joten pikkueteinen sai eilen ja tänään uuden maalikerroksen seiniin sekä kattoon, samoin odotussalin kolmeovea. Kuvia niistä ei tällävalaistuksella saanut, mutta mikäli valoa saadaan niin jatkan loppuviikon odotussalissa pensselöintiä.

Jos sähkökatkot jatkuvat niin sekään ei huoleta. Kerrankin ollaan hyvinvarustauduttu kun ruokaa on enemmän kuin riittävästi, samoin kynttilöitä, punkkua, herkkuja, villasukkia ja vielä uusi taskulamppukin.

Joulupostia

2011-12-23T08:34:00.000-08:00

Joulumieltämeille saapui eilen runsain määrin, kun kommenttilaatikkoon oli tullut Tampereensuunnalta seuraavan muiston sisältävä viesti:

“Muistelen aina välillä kun asemanne toimi myös postikonttorinaja piipahdettiin vaarin kanssa hakemassa sieltä postit yli 35vuotta sitten”.

Kyseinen postihuoneon nykyään meidän makuuhuone. On oikeasti aika huikeaa ajatella nukkuvansaentisessä postissa ja usein olenkinsängyssä loikoillessani pohtinut, millaisia muistoja, tarinoita sekä tapahtumiapostiin liittyykään. Näin ollenolin suunnattoman ilahtunut kyseisestä kommentista ja tänään olen joka kertapostihuoneessa käydessänipysähtynyt sitä hymyssä suin miettimään.Vastaavia muistoja todellatoivoisin kuulevani lisää kaikiltaVarpasen asemalla vierailleilta, ne ovat ja tulevat aina olemaan keskeinen osa tätä asemaa.

Suuri kiitoskaikille kanssamatkaajille tästä vuodesta ja oikein hyvää Joulua!

Sisustusvuodatus

2011-12-19T11:24:00.000-08:00

Maarit esittiedelliseen postaukseen liittyen kysymyksen “Oletko jo sisustanut kaiken sielusisilmin valmiiksi?” Erittäin hyvä kysymys, jota jäin pohtimaan äsken kylpyhuoneen kattoa maalatessani. Näitä sisustusajatuksia on joku kysellyt ennenkin, joten ajattelin nyt kirjoitella ylös tämänhetkisiä ajatuksia ja koota yhteenvedon vanhoja kuvia niiden tueksi.

Lähdimme vuonna 2010 kivitalosta, jonka olimme vuosien mittaan peruskorjanneet lattiasta kattoon:

Ja muutimme asemalle, jossa näytti tältä:

Edellisen talommeperuskorjaus oli kuitenkin opettanut katsomaan pintaa syvemmälle, joten näidenkosmeettisten piirteiden sijaan huomiomme kiinnittyi rakenteisiin sekä rakennuksen valtavaanpotentiaaliin.

Asemalle muuttaessamme pistimme kuitenkin kiertoon lähes kaikki edellisen kotimme varsin modernit kalusteet, sillä ne eivät tuntuneet tänne sopivan. Aloitimme siis aseman sisustuksen aikalailla puhtaalta pöydältä, mutta sisutuslehtien sijaan meille tärkeämpää on asua asemalla, katsella ympärille ja kuunnella mitä asemalla on kerrottavana.Selkeitä visioitameillä ei siis ollut eikä ole vieläkään, sillä tässä vaiheessa huomio on kohdistunutlähinnä vain rakenteellisiin ratkaisuihin. Pintaremontti ja sisustus ovat kuitenkin asioita, joihin onhelppo tehdä muutoksia, toisin kuin rakenteisiin.

Varsinaisenaseman puolella sisustuksen lähtökohtana on, että aseman “henki” halutaan säilyttää. Mikäli rakenteista ei löydyyllätyksiä, niin mitään ei pureta, paikkaillaan ensopahvia ja laitetaan vaan uutta maalia pintaan. Odotussalin penkillä istutaan jatkossakin, sisustuksen pienet yksityiskohdat muodostuvat asemalta löydetyistä lippulappusista sekä VR:n rekvisiitasta, jota kovasti toivoisimme löytyvän jostakin.

Aseman asunnon puolella puretaan kammottavat 60-luvun muovimatot ja muutikävät riskirakenteet. Asunnon puolen kalustusta on hiljalleen haalittu kirpputoreilta ja näiden huonekalujen tyyli,ikä ja aikakausi vaihtelee, sillä en pysty kiinnittymään selkeästi mihinkääntiettyyn aikakauteen tai tyylisuuntaan. Yhdistävä elementti on ollut se, ettälastulevyä eikä muovia ei erityisemmin haluta asemalle, ei rakenteisiin eikäsisustukseen. Ongelmana on kuitenkin, että en haluaisi haalia paljoatavaraa remontin keskelle, mutta näitä kivoja löydöksiä tulee nykyään vähän väliä kirpputorilla vastaan.Etenkin vanhat puukalusteet on järkyttävän painavia kannella edestakaisinremontin tieltä.

Saunamökissäkinlähtökohtana oli, että sopivien rakenneratkaisujen lisäksi mökin tulee ennenmuuta sopia ulkoisesti asemamiljööseen, sisustus kyllä muotoutuu ajan mittaan. Laatoitusoli nyt kuitenkin aika selkeä valinta, sillä olemme tykänneet kovasti asemankylppäristä, joten päätimme jatkaa samalla linjalla. Tuvan puolella lattiaan tulee musta kivilaatta, jonka löysimmeaiemmin Virosta, rautakaupan alelaarista. Sisustukseen tulee näillä näkymintämä vanha puulipasto

sekä jonkinlainen levitettävä sohva, jolloin mökissä voisimyös yöpyä. Lisäksi mökin valmistumista odottaa alla oleva pitsiliinastasokerilla kovettu valaisin, jonka mummo oli hiljattain meille tehnyt.

Henkilökohtaisestanäkökulmasta suurimpia sisutusaarteita on muuten nämä lähimmäisten käsintekemät tuotteet, joihin sisältyy suuri tunnearvo. Vastaavia käsitöitä näkisinmieluusti asemallakin enemmänkin.

Nyt jo useammanvuoden edellistä taloa ja tätä asemaan remontoidessa olemme pohtineet, ettäkenties remontissa meille mieluisinta on sisussuunnittelun tai valmiin lopputuloksensijaan toteuttamisvaihe. Vaikka tekemättömät hommat voivat välillä ahdistaakin,on erittäin hyvää vastapainoa aineettomalle leipätyölle tehdä jotakin konkreettista yhdessä sekä omin käsin. Tärkeää on ollut myös se, että lähellä on jokin paikka, jossa remonttikaaoksen voi tarvittaessa sulkea mielestään - täällä meillä se on ranta.

Luen kyllä ainasuurella mielenkiinnolla seuraamissani blogeissa esiteltyjäsisustussuunnitelmia. Omien selkeiden sisustusvisioiden puuttuessa meillä kaisitten keskeneräisyys on lähtökohta ajatuksille ja toiminnalle. Rakenneratkaisut ovat jokseenkin hitaita toteuttaa, mutta niitä tehdessä on myös aikaa ideoida sisustusta.

Vanhassa talossa eläminen on myös opettanutmyös arvostamaan aiemmin itsestään selvyytenä pitämiämme asioita, josta esimerkkinä kylpyhuoneen kattoa maalatessani tuli mieleen sisävessa ja juokseva vesi.Viime talvena meillä ei ollut kuin ulkohuussi, mutta hyvin pärjättiin kuntiedettiin, että nämä 30 asteen pakkasaamut huussissa ovat niitä hetkiä, joitakohta hymyssä suin muistellaan.

Tähän loppuunvoisin laittaa meidän tämänvuotisen joulukortin, johon netistä bongattu teksti kuvastaa kenties jollaintapaamyös remonttifilosofiaamme:

Laatoitus

2011-12-18T12:27:00.000-08:00

Viikonloppuna laatoitimme saunamökinpesuhuoneen seiniä sen minkä jouluvalmisteluilta ehdimme. Saunamökin kaakelointitoteutetaan samaan tyyliin kuinaseman kylpyhuone, eli valkeat seinät, musta koristelaatta suihkun taakse ja mustavalkea lattia.

Jauholokerikko

2011-12-17T13:09:00.000-08:00

Jauholokerikko tehtiin tänään valmiiksi. Ukkiteki rungon kaappien ylijäämäliimapuupaloista, jonka jälkeen minä maalasinlokerikon muutamaan kertaan. Asemapäällikölle jäi tehtäväksi kiinnittääkokonaisuus paikoilleen.

Mukava pieni lokerikko siitä tuli, joka täyttää samalla yläkaapin viereen jääneen tyhjän kolon.

***

Mikä ihme tälle bloggerille on muuten tullut?Kaikki tekstien otsikot ja linkit muuttuivat eilen siniseksi, oikein vielä alleviivattuna. Eniten tässä ärsyttää se, että kaikkienbloggerpäivitystenkään jälkeen ensaa muutettua linkkien väriä mitenkään takaisin, tekstien asettelutkin on jotain aivan järkyttävää.

Kaksi kuusta

2011-12-16T11:10:00.000-08:00

Aiemmassa kodissamme poika koristeli aina kuusen oman makunsa mukaan, ts. kimaltavilla rihkamapalloilla, hopeanauhoilla ja naapuriin asti loistaneella latvatähdellä. Nyt asemalle muutettuamme aloin kuitenkin varovasti ehdotella tämän joulutradition uudistamista, sillä ajatus erivärisiä muovipalloja täyteenahdetusta joulukuusesta nojailemassa 70-vuotta vanhaa hirsiseinää vasten tuntui jokseenkin häkellyttävältä.

Bongasin sitten keskiviikkona tämän olkikoristeiden tekoa esittelevän videon ja innostuin kokeilemaan itsekin. Helppoa, edullista ja vielä nopeaakin. Varsinainen koristelukysymys ratkaistiin hankkimalla kaksi kuusta. Olkikuusi olohuoneeseen ja pojan itse koristelema kuusi lapsenhuoneeseen.

Itseasiassa tämä muovipalloista notkollaan oleva kuusi onkin varsin sympaattinen ilmestys, jopa vanhassa hirsitalossa.

Vedeneristys

2011-12-11T15:11:00.000-08:00

Saunamökin betonilaatta on nyt kuivunut riittävän pitkään, joten tänä viikonloppuna asemapäällikkö aloitteli mökin vedeneristystyöt. Aluksi pesuhuoneen tiiliseinä tasoitettiin tiilitasoitteella sekä hiottiin muutamaan kertaan. Hiontapölyn siivouksen jälkeen seiniin siveltiin vedeneristeen tartunnan varmistava primeri eli ns. tartuntasilta. Sunnuntaina sitten päästiin vetämään vahvikenauhat sekä ensimmäinen kerros vedeneristettä.

Auringonlasku

2011-12-07T05:09:00.000-08:00

Olipas tänään kaunis auringonlasku hiljalleen jäätyvällä Iso-Varpasella.

Sininen ja valkoinen

2011-12-06T10:03:00.001-08:00

Asemalla on suuri vintti, joka on nykyään täynnä meidän pahvilaatikoita. Tarkemmin sanoen muuttolaatikoita, sisältäen tarpeettoman roinan lisäksi myös joitakin ”aarteita” odottamassa remontin etenemistä. Remontin keskelle kun ei oikein viitsi jokaista sisustukseen jemmattua tavaraa tuoda, sillä tavaroiden edestakaisin kantelu on jokseenkin puuduttavaa.

Eilisiltana joulutavaroita etsiessäni löysin puolivahingossa pahvilaatikon, joka kätki sisäänsä meidän ”juhla-astiaston” (=eripariarabiaa sieltä sun täältä). Vaikka keittiö ei edelleenkään ole valmis, mutta en malttanut olla kantamatta astialaatikkoa keittiöön. Astiakaappi on kuitenkin jo paikoillaan ja saanut muutaman kerroksen maalia pintaansa, olihan myös itsenäisyyspäiväkin tulossa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ovi

2011-12-05T05:21:00.000-08:00

Viikonloppu meni taas keittiöpuuhissa. Itselläni ohjelmassa oli maalämpökopperon oven siistiminen. Maalampökoppero rakennettiin jo reilu vuosi sitten keittiön nurkkaan ja samoihin aikoihin siihen löytyi sopivan kokoinen vanha peiliovi paikalliselta kirpputorilta. Oven puhallus ja maalaus on lykkääntynyt kiireellisempien asioiden myötä tovin jos toisenkin, mutta nyt ovi alkoi näyttää häiritsevän karulta hilseilevine maalipintoineen muun keittiön saadessa uutta maalia pintaansa.

Kuumailmapuhallinta en uskalla sisällä käyttää, joten maalit puhaltelin irti Savon radan kupeessa. Kuumailmapuhallus alkaa jo sujua, mutta samaa käsittelyä odottavat aseman 12 muuta ovea + 5 komeron ovea taidan kuitenkin puhaltaa vasta ilmojen lämmetessä ja valonmäärän lisääntyessä.

Oven laittaminen takasin saranoilleen ei sitten sujunutkaan yhtä hyvin. Asemapäällikkö ei ollut paikalla, joten taistelin yksin painavan oven paikalleensaattamisen kanssa melkein kaksi tuntia. Itku-potku-raivarin esti ainoastaan oven kanssa kamppailessani lattialle kaatunut maaliastia, sillä en viitsinyt maalissa kieriskellä.

Kävimme kuitenkin välillä pojan kanssa jouluavauksessa paikallisella torilla ja joulupuuroa lusikoidessani mielikin kirkastui. Kotiin palattuani keksin ottaa avukseni asemapäällikön autotunkin, jolla sain kuin sainkin oven paikalleen ilman suurempia voimanponnisteluja. Muutama kerros maalia pintaan ja valmista tuli.

Kuvassa näkyy myös makasiinin tämänhetkinen valaisin. Toimiva raksavalaisin, mutta sisustuksen näkökulmasta ei ehkä ihan sitä mitä haetaan. Veronpalautusten innoittamana kävin viime viikolla hypistelemässä Yki Nummen Lokki-valaisinta, joka on mielestäni hurjan kaunis ja sopisi muutenkin tähän jossain määrin 50-lukua henkivään kokonaisuuteen. Lokki jäi kuitenkin ostamatta, sillä epäröin, että yksi lokki tuskin valaisisi koko keittiötä ja suuremman parven ostamiseen ei budjetti antanut myöten.

Perjantaina sitten koitti kotitalousvähennyksiä ahkerasti hyödyntävän remontoijan tilipäivä, joten päätin lähteä muun kansan tavoin veronpalautuksia tuhlaamaan. Ostoskeskusten sijaan suuntasin kuitenkin kantapaikkaani eli paikalliselle kirpputorille.

Siellä sitten ihastuin kauniiseen kristallivalaisimeen, joka tuntui kuitenkin vähän liian korealta jokseenkin simppeliin kyökkiimme. Tosin valaisin vaikutti sopivan olohuoneeseen, joten siitä sainkin sitten ajatuksen, että ehkä voisimme siirtää olohuoneen suuren valaisimen keittiöön. Keittiössä toivoisin olevan paljon valoa ja sitä tämä 16-lampun valaisin kyllä tarjoaisi. Täytynee kokeilla miltä näyttää, mutta ensin kuitenkin pitäisi saada keittiön sähkövedot valmiiksi.

Raakalautaa

2011-11-27T11:29:00.000-08:00

Lienee sunnuntai-iltojen tavaksi muodostunut viikonloppuraportoinnin aika.

Asemapäällikön ohjelmassa oli keittiön ja kylppärin välisen seinän yläosan tekeminen. Keittiön puoleinen verhous on raakalautaa ja seinän korottamiseen tarvittavat materiaalit olimme jemmanneet kylppärin puolelta poispuretusta (madalletusta) katosta.

Minä puolestani maalasin ikkunat ja keittiön kaapistot kertaalleen. Maalipöntön pohjan jälleen lähestyessä laskeskelin, että olen kohta sivellyt pienellä pensselilläni 30 litraa pellavaöljymaalia makasiinin seiniin, kattoon, ikkunoihin sekä kaapistoihin. Huh huh. Ja vielä riittää sutimista seuraavaankin viikonloppuun.

Sunnuntaina koira hyppäsi 140 cm verkkoaidan yli katsomaan kun puhaltelin maalia irti laitekopperon ovesta. Näin ollen ilta menikin sitten kaatosateessa aitaa korjatessa ja ensi kevään To Do- listalle voimme näillä näkymin lisätä lauta-aidan rakentamisen.

Huutokoski

2011-11-25T12:52:00.000-08:00

Torstai-aamuna kävin pikaisesti tutustumassa Joroisissa sijaitsevaan Huutokosken asemaan. Aamu oli synkkä, pimeä ja harmaa, mutta tämä Thure Hellströmin suunnittelema asema on upea.

Vuonna 1914 valmistunut, myöhäistä jugendia edustava asema on listattu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luetteloon.

Löytyy myös senaatin rautatiekiinteistöjen myyntilistalta.

Talviruokintaa

2011-11-22T06:25:00.000-08:00

Aamulenkille lähtö tuntui tänään pimeän syksyn jälkeen huomattavasti houkuttelevammalta, kun ensilumi oli saapunut ja valaissut koko tienoon. Mukava oli myös huomata, että hiljaisen syksyn jälkeen pihassa oli taas vilskettä, sillä pikkulinnut olivat löytäneet viikonloppuna viritetyn lintulaudan.

Tällä kertaa virittelimme laudan suoraan olohuoneen ikkunan eteen ja kukkapenkin päälle, sillä näin saamme bongailla tipusia ihan lähietäisyydeltä sekä toivottavasti ensi syksynä suuren suuria auringonkukkia.

Lintujen esimerkkiä seuratessaan koirakin yritti jälleen osallistua talviruokintaan. Edellissyksyn kokemuksista kenties jotain opittuamme virittelimme lintulaudan kuitenkin korkealle tikapuihin, joten tyhjennysyritykset eivät tuottaneet tulosta, ainakaan vielä.

Ilmeisesti tämänkin syksyn satoa riitti vielä niitettäväksi.

Kylpyhuoneen katto

2011-11-20T10:23:00.000-08:00

Tämän viikonlopun ohjelmassa oli kylpyhuoneen katon panelointi. Silloin joskus (60-luvulla?) makasiiniin rakennetun muuntajahuoneen katto oli madallettu, mutta kylpyhuonetta suunnitellessamme päätimme nostaa katon takasin kolmeen metriin.

Eli ensiksi tuulensuojalevy, paksu kerros ekovillaa, ilmansulkupaperi ja päälle paneeli. Ei välttämättä kuulosta mitenkään monimutkaiselta, mutta aikaa on tämänkin monikulmaisen katon rakentamiseen mennyt monen monta tuntia.

Mukavan muotoinen katto siitä kuitenkin tulee. Katto maalataan vielä kertaalleen, hirsiparrut käsitellään tummaksi, mutta hirsistä muodostuva päätykolmio jätetään käsittelemättömäksi. Lopuksi muutama lista paneelien reunat huolittelemaan ja ”pisteeksi pytyn päälle” joku tilaan soveltuva riippuvalaisin.

Jauhokannu

2011-11-19T05:51:00.000-08:00

50-luvun tienoon keittiöissä oli usein varsin kaunis ja kekseliäs säilytysjärjestelmä jauhoille. Tämä puinen lokerikko lasikannuineen on ollut haaveeni jo toooooodella pitkään ja tänään sitten paikalliselta kirppikseltä löytyi 15 kappaletta näitä vanhoja jauhokannuja!

Kannattaa siis kirpputoreja kierrellessä tutkia myös epämääräiset alahyllyn pahvilaatikotkin, sillä joskus niistä voi tehdä huippulöytöjä. Puulokerikkoa ei ollut, mutta 4 isoa ja 11 pienempää jauhoastiaa houkuttelevat varmasti vielä sellaisen keittiöön rakentamaan.

Samaisesta paikasta löytyi myös hauska kirjevaaka postin pöydälle. Kirjeitä ei tähän hätään koepunnitukseen löytynyt, joten koemittauksia tehtiin aikoinaan armeijan myymälästä löytyneillä punnuksilla.

(ps. Joulupukille voisin kyllä tänä vuonna kirjoittaakin. Lokki tai mielellään kaksikin, niitä kun ei tunnu kirpputoreilla lentelevän. )

Puitteet

2011-11-18T12:15:00.001-08:00

Varpasen aseman makasiini 7.6.2009

Aseman remonttikokonaisuudessa varsin pieneltä kuulostava tehtävä voi käytännössä viedä monta päivää kokeneeltakin tekijältä sekä asettaa aseman alkuperäisiä ratkaisuja arvostaville asukkaille paljon remonttieettistä pohdittavaa.

Tällä kertaa esimerkkinä toimii keittiön eli entisen makasiinin ikkunalistojen uudelleenasentaminen. Makasiinin ikkunoissa oli leveät alkuperäiset listat, jotka varovasti irrottelimme talteen keittiökompleksin rakennustöitä aloitellessamme.

Makasiinin käyttötarkoituksen muuttuessa seiniin sekä kattoon lisätty paksu eristekerros ja paneelivuoraus tarkoitti kuitenkin sitä, että vanhat ikkunalistat eivät enää omalle paikalleen sellaisenaan mahtuneet. Tiedossa oli, että listojen asennus vaatisi näin ollen erityisen pikkutarkkaa ja huolellista työnjälkeä, joten Ukki rekrytoitiin tällä viikolla listojen asennukseen.

Ensinnäkin tarvittiin mittanauhaa ja mittaustuloksia, jotka huomioivat listalle käytössä olevan tilan lisäksi seinän, ikkunalaudan ja katon, sekä erityisesti niiden epäsuoruudet.

Tämän jälkeen sahaamaan marraskuun pimeyteen, sillä jokaisesta laudasta tuli poistaa suunnilleen 3 cm.

Seuraavaksi sovittamaan miten lauta asettuu paikoilleen; jälleen suhteessa ikkunaan, kattoon, ikkunalautaan, seinään sekä toiseen karmilautaan. Eipä ne koskaan kerralla asetu, sillä vanhassa rakennuksessa ei vielä yhtään täysin suoraa linjaa ole vastaan tullut.

Eli sovituksen jälkeen taas mitataan, jonka perusteella tehdään hienosäätöä mm. käsin vuolemalla.

Ennen naulapyssyn liipasimen painamista edellä kuvattu mittausta, sovitusta, sahausta, vuolemista ja erityistä tarkkuutta vaativa prosessi toistetaan jokaisen 18:sta karmilaudan kohdalla useampaan kertaan.

Nyt meillä sitten on jokaisessa ikkunassa alkuperäiset, mutta typistetyt karmit jälleen paikoillaan, odottamassa uutta maalia pintaansa. Arvostamme Ukin apua todella paljon ja olemme onnellisia siitä, että Ukin rakas kädenjälki näkyy sekä tässä että monessa muussakin paikassa asemalla.

Toisaalta kyseiset karmit ovat tämän tyyppisen remontoinnin hitauden lisäksi esimerkkiä myös siitä henkisestä karhunpainista, jota nykyaikaisen keittiön rakentaminen vanhaan makasiiniin meille asettaa. Uutta rakentaessa usein menetetään jotakin alkuperäistä, ainakin osittain.

Työmies

2011-11-12T13:26:00.000-08:00

Karkki vai kepponen?

Alapohjan eristäminen ei ole niitä remontin innostavimpia vaiheita. Pakkasöiden jälkeen keittiön lattia kuitenkin viileni niin kylmäksi, että asemapäällikön oli aika tarttua viidakkoveitseen ja kaivautua ahtaaseen, pimeään sekä pölyisään työskentely-ympäristöön.

Päivän kohokohta oli kuitenkin alapohjasta löytynyt savukerasian kansi. Ylen “Kysy mitä vain”-arkistosta selvisi, että Työmiestä valmisti helsinkiläinen tupakkatehdas Fennia, mutta valmistus lopetettiin vuonna 1984, sillä lääkintöhallitus piti sen terva- ja nikotiinipitoisuutta liian suurena. Mikä kiinnostavinta, Hesarin artikkelin mukaan tämän pahvirasian puhtaanvalkoiseen takakanteen moni kuulemma kirjoitti muistiin osoitteita ja puhelinnumeroita, saattoipa piirtää omakotitalon pohjapiirustuksenkin. Kyseissä kannessa ei kuitenkaan merkintöjä ollut, mutta jatkamme askien etsimistä (ja alapohjan eristämistä) huomennakin.

Kuura

2011-11-10T12:01:00.000-08:00

Ennen auringonnousua Iso-Varpanen oli kaunis mustavalkeassa värimaailmassaan. Pakkasyön jälkeen kuura peitti maan ja järvellä oli vain utuinen hiljaisuus.

Seitsemän veljestä

2011-11-05T10:20:00.001-07:00

Kylpyhuoneeseen olemme jo jonkun tovin kaipailleet pyyheripustimia, mutta sopivia ei ole tullut vastaan. Tällä viikolla ripustimet löytyivät, mistäs muualtakaan kuin paikalliselta kirpputorilta.

Hieno vanha naulakko, jonka ostamista kuitenkin hieman epäröin, kun naulakko oli maalattu kokonaan siniseksi. Maalia oli myös ronskisti vedetty sen seitsemän ripustimen päälle, todennäköisesti ruostetta peittämään.

Lopulta päädyin sitten kokeilemaan, josko osaisin tehdä jotakin naulakolle. Eli ensiksi ripustimet irti, joka osoittautui jokseenkin haastavaksi, kun ruuvit olivat jumiutuneet tiukasti lautaan kiinni. Vain muutama ruuvi saatiin ehjänä irti.

Seuraavaksi sitten irrottelin ripustimista maalia maalinpoistoaineella. Kuten arvelin, oli osa ripustimista pahasti ruosteessa ja ukko parkojen ilmeetkin muuttuivat aika kärsiviksi.

Kokeilin tämän jälkeen eri tapoja hangata ruostetta pois, aina porakoneesta minihiomakoneen kautta erilaisiin teräsharjoihin sekä hiekkapaperiin. Nämä välineet osoittautuivat kuitenkin aika julmaksi tavaksi ruosteenpoistoon, sillä samalla ukkoparkojen kulmakarvat sekä muuta hienot pienet yksityiskohdat olivat vaarassa tulla kokonaan kynityiksi. Hiekkapuhallusta en edes uskaltanut kokeilla, joten jotain muuta oli siis keksittävä. Kysyin sitten neuvoja googlelta, joka usean hakutuloksen kautta ehdotti sitruunahappoa.

Sitruunahappoa löysin apteekista ja hintakin yllätti positiivisesti kun 100g pussi maksoi vain 2 euroa. Tarkkaa ohjetta sitruunahapon käyttöön metallin puhdistamisessa ei kuitenkaan löytynyt, mutta apteekista mukaan saamieni pesukoneen puhdistusohjeita soveltaen lämmitin kattilassa vettä ja siihen sitten pussillinen jauhoja sekaan.

Ja perään ukot kylpemään.

Ukkojen lilluessa happokylvyssään puhalsin kiinnityslaudasta sen siniset maalit irti.

Onnistuin kuitenkin sohimaan myös muutaman ikävän näköisen loven puuhun, joten niistä pilkottaneiden vaalean puun peittämiseksi vedin lopuksi laudan pintaan yhden kerroksen kylpyhuoneen ovessakin käytettyä ruskeaa puuvahaa.

Sitruunahappo näytti toimivan yllättävän hyvin, sillä ruosteet irtosivat melkein kokonaan. Lopuksi vielä saippuapesu sekä kevyt kiillotus ja kas, ukkojen ilmeet olivat huomattavasti kirkastuneet.

Jokaisen seitsemän veljeksen kasvot eivät ihan näin hyvässä kunnossa olleet, sillä ruoste oli syövyttänyt muutaman kaverin naamatauluja hieman enemmän. Tulevien ruostevaurioiden ehkäisemiseksi kuitenkin suihkautin ripustimiin lopuksi hieman mattalakkaa.

Tämän jälkeen ukot ruuvattiin takaisin lautaan ja koko komeus kylpyhuoneeseen.

Outisen vahtitupa

2011-10-30T07:42:00.000-07:00

Tämän päivän Länsi-Savossa Senaatti mainosti myynnissä olevia rautatiekiinteistöjä. Yksi myytävistä kohteista on Outisen vahtitupa, joka on kiskoja pitkin Kouvolaan suuntaan mentäessä Varpasta seuraava rautatierakennus. Kävimme katsomassa Outisen vahtitupaa muutama vuosi sitten samalla kertaa kun tutustuimme ensimmäisen kerran Varpasen asemaan ja tänään teimme senaatin lehti-ilmoituksen innoittamana uudestaan pienen päiväretken Outiseen.

Vahtitupa on rakennettu vuonna 1905.

Samaisena vuonna on rakennettu pihapiirissä oleva, kenties Savonradan kaunein saunarakennus.

Tosin montaa rautatiekiinteistön saunaa emme ole nähneet, mutta Outisen pystyhirrestä rakennettu pihasauna on uskomattoman hieno taidonnäyte.

Saunan ikkunoista voikin sitten seurata ohikiitävää Savonradan junaliikennettä.

Vanha pihapiiri.

Niin kuin muistelimme, Outisen vahtitupa pihapiireineen on varsin kaunis kokonaisuus, joka kuitenkin kipeästi kaipaisi sen arvon ja kunnostustarpeen ymmärtävää uutta omistajaa.

Oletko se sinä?

Kipinää

2011-10-29T13:05:00.000-07:00

Syysyössä syntynyt kylpyhuoneen tuuletusputki.

Keittiö x2

2011-10-29T07:14:00.000-07:00

Asemapäällikkö jatkoi makasiinin katon läpivientien tilkitsemistä, joten viikonlopuksi suunnittelemani keittiön maalaus ei katosta varisevan pölyn vuoksi ollut tänään mahdollista. Päätin sitten viimeistellä saunamökille tulevan kaapin, jonka ostin viime talvena paikalliselta kirpputorilta.

Kaappi oli koko talven odotussalissa olleen väliaikaisen keittiön ruokakaappina, mutta nyt saa siirtyä saunamökille. Väri ei kuitenkaan tuntunut oikein omalta, joten maalasin kaapin muutamaan kertaan uulan valkoisella ikkuna- ja ovimaalilla.

Aloittelin samalla kuvassakin näkyvän pienemmän seinäkaapin maalailua, joka löytyi viime viikonloppuna samaiselta kirpputorilta. Kaapit saavat sitten näillä näkymin yhdessä muodostaa pikkiriikkisen keittiön saunamökille.

Makasiinin mysteeri

2011-10-27T10:27:00.000-07:00

Tällä viikolla olen joka ilta maalannut makasiinin kattoa sekä seiniä. Kesken se on vieläkin, joten ei siitä vielä kuvia, mutta tänä iltana kattoa maalatessa törmäsin jo aiemmin kattoparrun kätköistä löytämääni viestiin.

Tätä löydöstä emme kuitenkaan kehystä, vaan se saa jäädä säilöön piilopaikkaansa. Toinen mielenkiintoinen löytö makasiinin kätköistä oli seuraavassa kuvassa näkyvä, noin 9 cm x 3,5 cm kokoinen metallilaatta. Osaisiko joku kertoa mikä se on?

Järjestyssäännöt

2011-10-26T09:16:00.000-07:00

Aseman asunnon puolelta löytyi VR:n Rataosaston johtajan laatimat järjestyssäännöt, jotka oli teipattu piiloon eteisen komeron sisäoveen. Ympäristö- ja asumisviihtyvyyden turvaamiseksi kehystin ohjeet eteisen seinälle, josta niitä on hymyssä suin luettu monen monta kertaa.

Haagin keskusrautatieasema

2011-10-23T01:09:00.000-07:00

Schipholin lentoasema

Haagin keskusrautatieasema

Asemapäällikkö tuli eilen Hollannista, jossa oli bongannut Haagin keskusrautatieaseman. Wikipedian mukaan maan suurin rautatieasema on rakennettu 1975, jolloin paikalla sijainnut 1843 rakennettu vanhempi asemarakennus purettiin.

Läpi harmaan tiilen

2011-10-16T10:42:00.001-07:00

Aseman remontissa oli tänään vuorossa kylpyhuoneen viemäriputken tuuletuksen, poistoilmaventtiilin sekä keittiön liesituulettimen läpivienti. Makasiinin kattoon tuli tehdä kolme putken mentävää koloa, jota varten Ukki rälläköi pitkän poranterän. Tämän jälkeen asemapäällikkö kiipesi puukkosahansa kanssa katolle, Ukin poraillessa vastaan sisältäpäin. Nopeasti pimenevästä illasta huolimatta läpiviennit saatiin tehtyä ja seuraavaksi päästään asentamaan liesituuletin keittiöön sekä paneloimaan kylpyhuoneen katto.

Aseman auringonkukat

2011-10-16T03:57:00.000-07:00

Aseman kukkapenkkiin kasvaneet auringonkukat ovat tuottaneet niin paljon iloa ja ihmettelyä, että ansaitsevat ihan oman postauksensa.

Viime syksynä laitoimme pihalle lintulaudan, ostimme ison pussin auringonkukansiemeniä ja aloitimme lintujen talviruokinnan. Lintuja ruokkiessa aloin kuitenkin jossain vaiheessa ihmettelemään niiden yhtäkkiä valtavasti kasvanutta ruokahalua, sillä muutaman päivän ajan juuri täytetty lauta oli hetkessä tyhjennetty. Tietääkseni linnuilla ei kuitenkaan ole hampaita, joten lintulaudalle ilmestyneistä suurista hampaanjäljistä päättelin, että joku muukin oli keksinyt ruokintapisteen.

Näin ollen uusi lintulauta viritettiin lipputankotekniikalla aseman sireeniin ja linnut pääsivät taas rauhassa nauttimaan aseman antimista.

Kesällä sitten huomasin, että talviruokinnan seurauksena auringonkukkia alkoi yllättäen nousemaan aseman kukkapenkkiin. Erityisen kiinnostavaa on myös ollut seurata, miten nämä lintulaudalta kantautuneet siemenet ovat kukkaan puhjetessaan houkutelleet luokseen monenlaista eläinkunnan edustaa.

Lehdet tuntuvat olevan kanin suurta herkkua ja kanin esimerkkiä seuraten myös koirakin on ajoittanut innostut kasvisruuasta.

Sitten saapuivat hyönteiset.

Nyt syksyllä ajatuksenani oli kerätä siemenet talteen, mutta tänä aamuna huomasin, että linnut näköjään tekevät sen puolestani.

Talven saapuessa virittelen taas lintulaudan salkoon ja jään suurella mielenkiinnolla odottamaan mitä ihmeteltävää se tuo tullessaan.

Maitoa ja liitua

2011-10-15T07:40:00.000-07:00

Vierailimme viime viikonloppuna taidokkaasti ja perinteisin menetelmin kunnostetun talossa, jossa ihastuin pihasaunan kauniiseen kalkkimaalilla käsiteltyyn muuriseinään. Tästä innostuneena halusin kokeilla vastaavaa meidän saunamökkiin ja päädyin Rakennusprintö.fi sivustolta löytyvää kivi- ja tiiliuunin maitomaaliohjeeseen, johon ei tarvita muuta kuin rasvatonta maitoa ja liitua. Asemapäällikkö olikin onnistunut löytämään pussillisen liitua Mikkelistä, joten eilis illan ja yön urakkanani oli saunamökin muurin pintakäsittely.

Maitomaaliin tarvitaan siis rasvatonta maitoa sekä liitua. Isoja pintoja varten liitua kannattaa ostaa suoraan 25 kg:n säkissä, sillä koko säkki maksoi 28 euroa, kun vastaavasti kilon purkissa sama aine oli maksanu 10 e/kg.

Maidosta ja liidusta sekoitetaan löysää velliä, jonka vatkaamiseen suosittelen vispilän sijaan porakoneeseen kiinnitettävää sekoitinta.

Tämän jälkeen vellin annetaan seistä muutama tunti, sekoitetaan hieman uudestaan ja sitten maalaamaan.

Maali sivellään ristiin rastiin sivelemällä joka kohtaan ja maalaus tehdä riittävän monta kertaa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Itse sivellin seinän kahteen kertaan ja aamulla kävin vielä sipaisemassa loputkin maalit seinään, sillä maitomaali ei säily kovin kauaa.

Lauantaiaamuna en siis hämmennellyt puurokattilaa, mutta yön seisonutta maitovelliä piti sekoitella aika tavalla, sillä liitu oli valunut pohjaan. Maalia muuten kannattaa myös hämmentää säännöllisesti maalauksen aikana, sillä jauho tuppaa näköjään valumaan pohjaan.

Maitomaalilla saatava pinta on mielestäni varsin kaunis; elävä, valoisa ja sopivan rouhea silopintaiseksi höylättyjen paneelien rinnalla.

Saapastelua

2011-10-14T00:01:00.000-07:00

Tänä aamuna oli kunnon kumisaapaskeli kun taivaalta satoi ensimmäistä kertaa räntää tänä syksynä. Mummon valamia betonikumppareita ei kuitenkaan vedetty jalkaan vaan punaiset nokiat, jotka ovat näköjään nyt viikon aikana saaneet uutta väriä pintaan.

Iltaisin olen siis jatkanut saunamökin maalausta; seinät, ovet ja katto on nyt maalattu kahteen kertaan. Aloittelin myös mökille tulevan vanhan keittiökaapin maalausta.

Seuraavaksi mökillä on vuorossa tiiliseinän käsittely, mutta siihen tarvittavan liidun löytyminen näiltä leveysasteilta tuntuu olevan jokseenkin hankalaa.

Aamutunnelmia

2011-10-12T00:24:00.000-07:00

Vaikuttava hetki aamulenkkillä kun 11 joutsenta laskeutui lepäämään aamu-usvaiselle Iso-Varpaselle.

Saunamökki 3D

2011-10-11T12:00:00.000-07:00

Innostuin kokeilemaan SketchUppia ja 15 opettelun jälkeen sain mallinnettua saunamökin, ainakin suurinpiirtein (materiaalit ja mittasuhteet vähän heittävät). Seuraavaksi kiinnostaisi mallintaa asema ja viedä se Google Earthiin, mutta siihen ei taida vielä taidot riittää...

Syyssiivous

2011-10-10T11:55:00.000-07:00

Kaunis syyspäivä houkutti sunnuntaina siivoustalkoisiin saunamökin ympäristössä. Rakennusjätteet pussitettiin lähtemään kaatopaikalle, poltettavaksi soveltuva puutavara kerättiin talteen ja poika puolestaan keräsi siivouksen ohessa kottikärryllisen rakennusmateriaalia omiin kierrätysprojekteihinsa.

Saunatonttu

2011-10-08T10:46:00.000-07:00

Syksy on saapunut.

Rakennusmiehet ovat saaneet saunamökillä oman osuutensa valmiiksi jo ajat sitten ja nyt tänä viikonloppuna pääsin vihdoin itse aloittamaan mökin sisäpintojen käsittelyn.

Tuvan puolella sisäpinnat ovat kuusipaneelia, jonka rakennusmiehet asensivat ansiokkaasti sekä seiniin että kattoon.

Pähkäilin sitten aikani miten ne käsittelisin ja lopulta aseman keittiön innoittamana päädyin maalaukseen. Nyt sitten olen melkein viettänyt ensimmäisen yön saunamökillä, joskin pensseli kädessä ja tonttuhattu päässä.

Tällä välin asemapäällikkö jatkoi keittiön panelointia, aika pimeää puuhaa tähän aikaan vuodesta.

Aamulla saunamökillä näyttikin jo paljon valoisammalta ja koko tupa tuntui suurentuneen yön aikana.

Toinen kerros maalia täytynee vielä sutia, mutta pellavaöljymaali kuivaa sen verran hitaasti, että se jää seuraavaan viikonloppuun.

Viipyilevä tunnustus

2011-09-27T05:17:00.000-07:00

Susannalta oli tullut haaste:

Lempiruoka: Mielestäni ruoka on aina erityisessä suhteessa kontekstiin jossa se nautitaan; kuten ympäristöön, ihmisiin ja tilanteeseen. Viime viikolla Sisiliassa nauttimani pitsa ja lasillinen paikallista punaviiniä kerrassaan impressionante , mutta kyllä oman lapsen tekemä viinirypälesalaatti on ihan ykkönen.

Lempimakeinen: Turkinpippuri. Pakko ottaa jopa reissuun mukaan.

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Viime kesänä aurinkoisessa kesäsäässä huovuttaminen oli kivaa, varsinkin kun materiaali tuli omasta takaa. Haaveilen aina joskus lampaista, mutta näköjään villaa riittää omiin tarpeisiin paimenestakin.

Lempiluettava: No vaikka seuraamani blogit.

Lempielokuva: Ensimmäisenä mieleen tuli Dogville; joka antoi mahdollisuuden rakentaa omanäköinen tulkinta tarinasta.

* * *

Ja sitten vähän remonttikuulumisia, päivitän niitä joskus enemmän kun vaan saan jostain aikaa ja virtaa sen tekemiseen…Eli keittiössä tehtiin muutos suunnitelmiin. Aiemmin ajatuksena oli, että tapetoisimme seinät Ritva Kronlundin suunnittelemalla Lumikide –tapetilla. Kuitenkin vedenpuhdistuslaitteisto, valtava(sti) kuolaava koira ja yllättäen löytynyt manilevy saivat meidän toisiin ajatuksiin eli päätimme paneloida loput seinät lattiasta kattoon. Viime viikolla asemapäällikkö oli sitten Ukin kanssa paneloinut seinät ja näytti hyvin lupaavalta; paneli jatkaa kivasti manilevyn muodostamaa pystylinjaa sekä tuo yhdessä kattopanelin kanssa kauniisti esiin makasiinin muotoa. Listat, maalaus ym. vielä puuttuvat ja paljon muutakin pientä, palaan asiaan paremmalla ajalla...

Väreilyä

2011-09-13T09:54:00.000-07:00

Asemalla vierailee monenlajista matkaajaa.

Viikonloppuna saatiin asennettua ikkunat ja ovi saunamökkiin. Sitä ennen ikkunat nojailivat viikon olohuoneessa, josta syyssateiden saapuessa tuli väliaikainen maalausstudio.

Aikamoinen työ ikkunoiden kunnostamisessa oli, mutta siellä ne nyt vihdoinkin ovat. Toisin kuin aiemmin kirjoitin, ainakin osa ikkunalaseista on alkuperäisiä, niin kauniisti ne väreilivät ilta-auringossa.

Herkkuja

2011-09-01T10:15:00.000-07:00

Tänään oli ilo esitellä valmistuvaa saunamökkiä ja mitä tarkkasilmäiset vieraamme saunan rannasta löysivätkään! Hieno ilta mukavassa seurassa, josta jäi hyvä maku suuhun.

Pesukoneen piilotusta

2011-08-28T11:10:00.000-07:00

Nyt viikonloppuna asemapäällikkö jatkoi keittiökaappien rakentamista keskittyen enemmän tuunailua vaativiin ratkaisuihin. Ensinnäkin keittiöön laitettu pesukone tuli saada piilotettua kaappiin. 50-luvun kaappeja ei tietenkään löytynyt tähän valmiina, joten rungot ja ovet tuli tuunailla mittoihin sopiviksi. Pesukoneen piilotukseen löytyi melkein sopivat pariovet, joista toista piti hieman lyhentää. Lyhennystä ei kuitenkaan tehty suoraan sivusta sahaamalla, sillä halusimme säilyttää ovien reunassa olevan noin 0,5 cm koristereunan.

Sokkeli vielä puuttuu, sauma kaipaa vielä pakkelointia ja ovet maalia (nuo kuvissa näkyvät metalliset kahvat eivät tule jäämään keittiöön). Pesukoneen hanalle puolestaan rakennettiin oma kurkistusluukku kaapin sivuseinään.

Myös kulmakaappi vaati vähän tuunausta; yksi ovista lyhennettiin ja väliin laitettiin saranat. Kaapin ylle on rakenteilla laatikosto.

Nykyaikaisen keittiön rakentaminen vanhoista kaapeista on kyllä jokseenkin hidasta ainakin meille ensikertalaisille, tai siltä se ainakin tuntuu kun keittiön ikkunasta voi samalla seurata miten vauhdilla ammattirakentajat tekevät työtään.

Saunamökki on siis edennyt häkellyttävän nopeasti ja ravaamme siellä joka ilta ihastelemassa ammattirakentajien uskomattoman laadukasta kädenjälkeä.

Myös vanhat ikkunankarmit oli viikolla asennettu paikalleen ja odottelevat siellä, että saan ikkunaruudut valmiiksi.

Sain viikonloppuna kaikki loputkin ikkunat puhallettua ja kitattua, ensi viikolla pääsen niitä maalaamaan. Loput ikkunaruudutkin säilyivät onneksi puhallettaessa ehjänä, sillä suojasin ikkunalasia puupalalla. Ikkunoiden kunnostus oli kokonaan uutta, mutta alkupanikoinnin ja muutaman ohjeen lukemisen jälkeen homma lähti sujumaan. Erittäin hyvää harjoitusta ajatellen aseman ikkunoita.

Ikkunoiden kunnostus

2011-08-21T14:06:00.000-07:00

Lauantai meni makasiinissa, mutta sunnuntain urakkana oli torpan ikkunoiden kunnostaminen tulevaan saunamökkiin. Ikkunat kaivettiin esiin varaston perimmäisestä nurkasta, jonne ne olivat hautuneet kaiken maailman roinan taakse. Muistelimme, että torpan ikkunat ovat suhteellisen hyvässä kunnossa sekä maalissa. Pieleen kuitenkin meni, sillä kahden ikkunan alakarmit piti vaihtaa (olivat pehmenneet) ja jokainen ikkunalasi kaipaa maalinpoistoa, kittiä sekä uutta maalia pintaan. Vaikka ikkunoita on vain kolme, on niissä ikkunalaseja yhteensä 32, joten tekemistä niiden kanssa riitti ja riittää vielä ainakin muutamaksi päiväksi.

Ruopsuttelin kuumailmapuhaltimen kanssa vanhoja maaleja sekä kittejä irti ikkunoista, jota ennen olisi kannattanut lukea muutama ohje ikkunakittien poistamisesta. Onnistuin siis liialla kuumentamisella saamaan halkeamat kahteen ikkunalasiin ja sekös suututti, vaikka ikkunoissa ei puhallettua lasia olekaan. No, jos jotain positiivista niin tämä antoi ”hyvän syyn” oikaista vanhan maalin irrottamisessa. Jatkossa siis irrotan vain hilseilevät kohdat enkä edes yritä saada kaikkea maalia pois.

Kittailua tein vanhan ajan ikkunakitillä, jota ostimme aikoinaan edullisesti Virosta. Ikkunankittiä voi muuten tehdä itsekin vernissasta sekä liitujauhosta.

Aseman puutarhurit

2011-08-16T00:53:00.000-07:00

Oma aika ei tänä kesänä oikein riittänyt puutarhanhoitoon, mutta ei huolta, sillä onhan meillä aseman toimeliaat puutarhurit...

... jotka pitävät huolta kukista...

...kitkevät kukkapenkkiä...

...lannoittavat ahkerasti...

Ruokatauko

...huolehtivat maanmuokkauksesta; kani aloittaa...

...koira auttaa...

...sitten yhdessä...

... valmista tuli

... sekä muistavat myös levätä niin jaksavat taas ahkeroida.

Yleisöhuussi+Torppa=Rantasauna

2011-08-15T12:15:00.000-07:00

Saunamökistä ja siihen liittyvistä suunnitelmista on pitänyt jo kirjoitella aiemminkin, mutta se on aina lykkääntynyt lykkääntymistään. Ahkerat urakoitsijamme kuitenkin rakentavat mökkiä niin nopsaan, että tänään oli pakko tarttua toimeen ja kirjoittaa mökkisuunnitelmista, mikäli niistä aikoo koskaan ennen mökin valmistumista mitään blokkailla.

Ensinnäkin muutama sana suunnitelmista ja niiden muutoksista. Alun perin lähtökohtana oli, että mökki rakennetaan torpasta puretuista hirsistä ja muusta materiaalista. Kunnianhimoinen tavoitteemme oli myös rakentaa mökki itse, josta kuitenkin päätimme luopua, sillä tavoitteena on oikeasti päästä joskus lähitulevaisuudessa saunomaankin. Urakoitsijoita kilpailuttaessa tuli kuitenkin ilmi, että kukaan ei innostunut vanhojen hirsien käyttämisestä, koska ne eivät todennäköisesti riittäisi suunnitelmien mukaisen saunamökin rakentamiseen ja toisekseen suhteutettuna työmäärään pitkästä tavarasta rakentaminen tulisi meille edullisemmaksi. Tätä aikamme sulateltuamme ja remonttibudjettia laskeskellessamme päädyimme sitten eräänlaiseen kompromissiin, eli mökin runko rakennetaan pitkästä tavarasta, mutta torpan kauniit ikkunat ja ovet tulevat rantasaunaan.

Torpan hirsillekin löytyi uusi käyttökohde; niillä korjaamme itse aseman rannassa olevan vanhan, miltei romahtamispisteessä olevan pikkuruisen saunan. Toista saunaa emme tarvitse, mutta uudet ideat ovat jo hautumassa. Lisäksi kokemus on osoittanut, että korvaushirsiä on hyvä olla jemmassa asemarakennusta kunnostettaessa. Vaikka saunamökin runko tuleekin siis hirsien sijaan pitkästä tavarasta, on ulkoverhous, kattomateriaali sekä yleisilme mielestämme torppaa + aseman yleisövessaa kunnioittava.

Yllä ja ohessa suunnittelijan piirustusten pohjalta itse piirretty mukaelma tulevasta mökistä. Kyseessä on siis noin 25 m2 rantasauna, jossa saunan lisäksi on ”nykyaikaiset” pesutilat, pienehkö tupa sekä kuisti.

Alun perin ajatuksena myös oli, että mökki voisi tarvittaessa majoittaa aseman vieraita, mutta tänään työpäivän jälkeen vahvistui ajatus, että siinäpä vasta loistava työhuone asemapäällikön rouvalle.

Yllätyksiä ylijäämäbetonista

2011-08-14T10:13:00.000-07:00

Saunamökillä valettiin hiljattain lattialaatta, josta jäi yli betonia. Betonimylly oli kuitenkin saatava tyhjiksi, joten poika oli mummon vinkistä pyytänyt betonit itselleen, etsinyt nopeasti erilaisia muotteja ja ryhtynyt mummon opastuksella valamaan betonista asemalle pihakoristeita. Betonin kuivumista odoteltiin viikon päivät ja tänään poika pääsi isovanhempiensa kanssa purkamaan valut irti muoteistaan.

Ja mitä kaikkea raksamiesten ylijäämäbetonista, pieneksi jääneistä kesäkengistä, vesipulloista, rikkonaisista hiekkaleluista sekä äidiltä nyysitystä kakkuvuuasta poika olikaan tehnyt!

Asemapäällikön À la carte

2011-08-10T12:03:00.001-07:00

Eilisestä hauestaan innostunut asemapäällikkö yllätti sekä itsensä että koko muun perheen tänään uusilla kokkaustaidoillaan, joten tämä suhteellisen harvinainen tapahtuma ansaitsee ihan oman postauksen.

Poika on innokas kalastaja ja näin ollen haukea on meillä syöty viime kesät melko usein. Kuitenkin näin loppukesästä perinteinen uunihauki maistuu jo jokseenkin puulta, jos siltäkään, joten jotain uutta oli keksittävä. Googlettamalla sitten löytyi mitä herkullisimmilta vaikuttavia haukifileohjeita, mutta kumpikaan meistä ei ole aiemmin haukea fileroinut.

Onneksemme löysimme Perjantaikokin loistavan videon hauen fileroinnista, joka houkutti asemapäällikön kokeilemaan tätä videossa niin helpolta näyttävää taitoa. Ei se kuulemma ihan niin sujuvasti ensikertalaiselta onnistunut, mutta viiden tunnin kokkauksen jälkeen odotussalissa tarjottiin töistä kotiin palaavalle vaimolle todella herkullista asemapäällikön uutta bravuuria; "ruiskuorrutettua Iso-Varpasen haukifilettä kerma-valkopippuri-lipstikka-suolakurkku- tilli- kastikkeessa".

Iltaruokaa Iso-Varpasesta

2011-08-09T13:12:00.001-07:00

Tänään kotiin tuli kaksi hyvin onnellista kalastajaa

Isällä lähes nelikiloinen peto ja pojalla kolme suunnilleen kiloista haukea.

Levytystä

2011-08-07T12:57:00.000-07:00

Edellisessä postauksessa kuvatun portin lisäksi viikonloppuna saatiin paljon muutakin aikaan, josta kiitos kuuluu ennen muuta Mummolle ja Ukille. Toimeliaan viikonlopun jälkeen ei jaksa enemmälti kirjoitella, joten kuvat puhukoot puolestaan.

Keittiötasot öljyttiin tummaksi.

Sitten ryhdyttiin asentamaan manilevyjä.

Mummo hoiti ansiokkaasti sekä ruokahuollon että jokseenkin villiintymään päin olevan puutarhan.

Apuna toimi aseman oksa- ja lehtisilppuri.

Sunnuntai-illan hämärtyessä kaikki mani-levyt oli saatu paikoilleen. Tekemistä keittiössä toki vielä riittää, mutta kyllä nuo mani-levyt ovat mieluiset.

Portit

2011-08-07T09:09:00.000-07:00

Hiljattain koira keksi miten aurinkoportista pääsee livahtamaan salaa uimaan.

Perjantaina Ukki tuli apuun ja teki metalliputkesta muutaman lisäsäteen aurinkoon.

Aurinkoportti oli toiveissa saada myös aseman päätyyn, mutta kuten aiemmin mainitsinkin, on Ukin porttipaja lomalla. Aseman päädyssä olikin koko kesän mitä ihmeellisimpiä aitaverkkoviritelmiä, jolloin kotiinpaluu oli sekä esteettisesti että fyysisesti jokseenkin epämiellyttävää. Onneksi Heinolan perukoilta löytyi vanha, käytetty rautaportti, jonka päätimme hakea kotiinpaluuta helpottamaan.

Ukki ja asemapäällikkö valoivat porttipylväät betoniin, pystyttivät rautaportin ja nikkaroivat lauta-aidan, minun tehtäväksi jäi maalaus.

Aika kookas päätyportista tuli, mutta iso on portsarikin.

Vedenpuhdistuslaitteisto

2011-08-06T12:00:00.000-07:00

Vedenpuhdistuslaitteiston asentaja saapui torstaina.

Kuvassa vasemmalla on ensinnäkin esisuodatin sekä lähinnä kaasupulloa muistuttava sininen pullo, joka yhdessä valkean säiliön kanssa puhdistaa vedestä mm. raudan ja mangaanin. Kuvasta puuttuu vielä laitteistolle tuleva turva-allas viemäröinteineen, joka jää meidän tehtäväksi.

Rauta- ja mangaani puhdistetaan kaikesta vedestä, myös kylpyhuoneesta (suihku, käsienpesu, rantasauna). Laitteisto on myös mahdollista tarvittaessa ohittaa huoltojen ym. ajaksi. Eilen kokeilimmekin tätä, kun saunamökillä alkoi lattialaatan valaminen.

Tiskialtaan alle tuli puolestaan käänteisosmoosilaite, joka meillä puhdistaa kloridin sekä fluoridin pois juomavedestä. Juomavedelle asennettiin tiskipöytään oma pikkuhana, sillä käänteisosmoosilaitteen vedentuotto on hitaampaa kuin normaalihanan vedenjuoksutusnopeus ja toisekseen astianpesuvedestä ym. ei ole tarkoituksenmukaista puhdistaa ko. aineita. Rinnalle tulee siis vielä ns. tavallinen keittiöhana, johon astianpesukone kytketään.

Aikamoinen avaruusalus siis laskeutui meidän makasiiniin.