keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Peiliovien kunnostaminen



Piia Anneli kyseli edellisessä postauksessa peiliovien kunnostamisesta, joten ohessa muutama sana ja kuva siitä, miten meillä on aseman ovia ryhdytty entisöimään uuteen loistoon.

Lähes kaikki aseman peiliovet on ilmeisesti 60-luvulla levytetty piiloon.  Levyt olemme irrottaneet pienellä sorkkaraudalla, joka on myös erinomainen pienikantaisten naulojen nyppimiseen, joita aseman ovissa ei ole käytetty mitenkään säästeliäästi.


Mikäli peitelevyjen alta paljastunut maalipinta on ollut hyvässä kunnossa, on uusi maalikerros sudittu suoraan vanhan maalin päälle naulanreikien kittaamisen sekä irtopölyjen pyyhkimisen jälkeen. Tosin lähes jokaisessa ovessa on ollut runsaasti irtonaista, lohkeilevaa ja hilseilevää maalia, joten pinnat on täytynyt puhdistaa kokonaan kuumailmapuhaltimella ja metallilastoilla.



Ovista poistamme maalit molemmilta puolilta, mutta komeronovet puhalletaan yleensä vain ulkopuolelta, sillä haluamme jättää vanhoja maalikerroksia talteen. Puhaltamisen teemme aina ulkona, jolloin maalikäry ei jää sisätiloihin ja ennen muuta siksi, ettei koko talo roihahda liekkeihin. Varmuuden vuoksi ovet saavat puhaltamisen jälkeen lepäillä pihamaalla vielä useamman tunnin ennen sisällekantoa. Ovien karmit olemme puhdistaneet paikoillaan maaliraapan ja metallilastojen avulla, tarvittaessa maalikoloja on vielä kitattu ennen maalaamista.


Painavien puuovien nostaminen takaisin saranoille onkin sitten osoittautunut varsin haastavaksi, etenkin jos niitä yrittää yksin saada paikoilleen. Ovien asentamisessa toimivaksi testestattu niksi on hyödyntää puupalikkaa sekä laudanpätkää, jolloin laudan päällä seisoen ovi nostetaan oikealle kohdalle ja lasketaan hitaasti saranoille.   


Tämän jälkeen imuroimme ovet, peitämme naulanreiät puupakkelilla sekä tarvittaessa hiomme hienolla hiekkapaperilla kuivumisen jälkeen. Pölyjen pyyhkimisen jälkeen ovi onkin valmis maalattavaksi.  Meillä ovet maalataan Uulan ovi- ja ikkunamaalilla, yleensä 2-3 kertaan.

Ja kyllä, kuten Katjakin edelliseen postaukseen kommentoi, niin aika iso homma ovien kunnostamisessa on, mutta lopputulos on kyllä varsin tyylikäs.




4 kommenttia:

  1. Ihan kun raaskitte jättää komeroiden sisäpuolet käsittelemättä uudelleen. Jää paljon tieto seuraavillekin sukupolville sinne näkymättömiin. Meillä on ollut ovia joista ei tahdo irrota vanha mönjäinen öljymaali siten millään keinolla. Niissä on ihan hirveä työ kun taas joskus maali irtoaa lähes itsestään.

    VastaaPoista
  2. Aivan huippu hieno komero! Kyllä se työ kannattaa, lopputulos on sen arvoinen :) Ja tuo tapetti on aina vaan niin ihana..

    VastaaPoista
  3. Mikäköhän tuossa levyttämisessä on ollut pointti.? Meillä myös komeron ovet levytetty mutta vain sisäpuolelta, joten ei varmaan ulkonäkösyy ollut kyseessä.

    VastaaPoista
  4. Mikäköhän tuossa levyttämisessä on ollut pointti.? Meillä myös komeron ovet levytetty mutta vain sisäpuolelta, joten ei varmaan ulkonäkösyy ollut kyseessä.

    VastaaPoista