maanantai 25. kesäkuuta 2012

Ulkopöytä hirrestä ja kivestä


Juhannusta viettäessämme tuumailin, että rantasaunalla olisi mukava olla suurempi pöytä kesäisille kattauksille. Ukki sekä asemapäällikkö innostuivat ajatuksesta ja päättivät lauantaina ryhtyä tuumasta toimeen. 


Pöytä sijoitettiin saunamökin vieressä olevalle, maalampökaapeleita varten raivatulle penkereelle. Tämä olikin valmiiksi jo puutonta aluetta, mutta maanpinnanmuotoja tuli ensiksi tasoittaa. Paikalle kärrättiin useampi kottikärryllinen hiekkaa, jonka alle laitettiin sanomalehtiä rikkaruohojen kasvua hillitsemään.  Myöhemmin kenties vielä naputtelen pöydän alle ja ympärille kiveytyksiä.



Ulkopöytää varten olimme jemmanneet suurta, 310x130 cm kivitasoa, joka peilaa varsin kauniisti ympäristöään.


Valtaisan painavaa kivitasoa kannattelemaan veistettiin tukeva jalusta torpan hirsistä.



Ulkopöytä ei ehtinyt edes valmistua, kun ensimmäiset vieraat saapuivat uutta ruokapaikkaa katsomaan. 



Samaiset vieraat toivotimme tervetulleiksi uudelleenkin, sillä sunnuntai-iltana valmistuneen pöydän äärelle mahtuu suurempikin joukko aseman antimista nauttimaan.




lauantai 23. kesäkuuta 2012

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Ideoita ja inspiraatiota puutarhaan!

Silloin kun Mummo ja Ukki eivät ole asemalla remontoimassa, niin useimmiten heidät löytää omasta puutarhastaan.   

Seitsemässä vuodessa pienen joen rannalle on rakentunut ainutlaatuinen puutarha, jonne on omin käsin ja yhdessä lastenlasten kanssa tehty monenlaista puuhapaikkaa sekä kaunista katsottavaa. 

Tänään mummolan pihapiiriä valokuvatessani pyysin luvan jakaa kuvia täällä blogissakin, sillä tämä persoonallinen puutarha voi varmasti innoittaa muitakin!






Kommenttiboxiin voi jättää ruusuja, niin välitän ne eteenpäin.






torstai 14. kesäkuuta 2012

Tapetointia


Onnistuneen esitapetoinnin rohkaisemana ryhdyimme eilisiltana tapetoimaan kuninkaansalia seinille. Varsinainen tapetointi ei sujunut yhtä vaivattomasti ja välillä tuli ikävä suvun tapetointimestaria eli Ukkia. Tänä aamuna menin sitten tarkastelemaan lopputulosta ja  kyllä tuota nyt passaa Ukillekin esitellä.  Ei ryppyjä ja nurkatkin onnistuimme ohittamaan varsin tyylikkäästi.

Salin edetessä mukavalla vauhdilla näen jo itseni ensi talvena istumassa sohvannurkassa virkkuukoukku kädessä. Etenkin kun sunnuntaina löysin paikalliselta kirpputorilta virkkaus- ja neuletyölehtiä 1930- 1950 luvuilta.   


Toimittaja Lempi Torppa kirjoittaa Virkkaus- ja Neuletyöt-lehden kevätnumeron 1937 pääkirjoituksessa seuraavasti: ”Virkkaus- ja Neuletyöt esittää tässä runsaan kokoelman mitä erilaisimpia vaatetusesineitä, joista kukin voi valita oman persoonallisen makunsa mukaan, ja jotka ehkä voivat myöskin herättävästi ja innoittavasti vaikuttaa lukijaimme kekseliäisyyteen ja luomistyöhön.” 


 Todellakin,  nämä vaatetusesineet innoittavat lukijaansa vielä 75 vuotta lehden ilmestymisen jälkeenkin!



maanantai 11. kesäkuuta 2012

Liisteriä ja makulatuuripaperia



Tänä iltana tartuin vispilään ja keitin yli 15 litraa vehnäjauholiisteriä. Käteväksi mitta-astiaksi olen todennut tuollaisen Hackmanin 1,2 litran emalikannun, jolla seitsemän litran kattilaan saa mittailtua sopivan määrän liisteriaineksia.  Eli neljä kannullista vettä kohti kiehumispistettä kuumenemaan ja sillä välin noin puoli kannullista vehnäjauhoja sekoitetaan pieneen määrään kylmää vettä. 

Emalikannun kaatonokan avulla vehnäjauhoseos on  helppo lorauttaa kattilaan hieman ennen veden kiehumispistettä. Vehnäjauho tuntuu palavan pohjaan aika helposti, joten suosittelen hämmentämään seosta koko ajan. Keittelin seosta noin kymmenisen minuuttia.

Liisteri kannattaa keittää jo edellisiltana valmiiksi.  Näin minäkin ajattelin tehdä, mutta en kuitenkaan malttanut odottaa huomiseen. Kävin saman tien sutimassa esiliisteröinnin huokolevyjen pintaan ja samalla vauhdilla liisteröin vielä makulatuuripaperitkin seinille. 



sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Salin huokolevytys


Saliin asennettiin tänään huokolevyt.


Huokolevyjen asennuksesta olenkin tarinoinut jo monta kertaa aiemmin. Kesäisen levytysprokkiksen jälkeen voisin kyllä vielä lisätä, että huokolevyjen asennus on huomattavasti mukavampaa lämpöisessä poutasäässä kuin kovilla pakkasilla.


Näpit eivät jäädy ja eikä raksavaloja tarvita. Puruakin tulee huomattavasti vähemmän sisätiloihin, kun kaikki leikkaukset voidaan tehdä ulkona. Suosittelen.


Ja mikä mukavinta, tällä kertaa voimme päivän päätteeksi kirmata omaan saunaan puhdistautumaan remonttipölyistä.



lauantai 9. kesäkuuta 2012

Sali




Olohuone on edennyt tarmokkaasti.


Ruman muovimaton alta löytyi odotetusti kaunis vanha lautalattia.  Muovimaton lisäksi kaatopaikkakuormaan siirtyi muutama aiemmin purkamatta jäänyt lastulevy.


Ikkunankarmit irrotimme hetkellisesti huomenna alkavan huokolevytyksen alta. Odotin mielenkiinnolla mitä karmien takaa löytyisi, sillä aiemmin pojan makuuhuone nimettiin "Kamariksi" ikkunankarmista löytyneen kirjoituksen mukaisesti.  Toiveeni toteutui ja olohuone nimettiin tänään uudelleen.



Yläkarmista tipahti myös suuri avain, joka näyttää samanlaiselta kuin komeroiden avaimet.


Yllättävin löydös tänään oli Tirehtööri Pasa!  


Samaisen ikkunan alla on kerätty perheitä myös meidän toimesta. Sikaria tupruttelevan tirehtöörin innoittamana selasin pojan ”Musta Petteri”- perheet läpi, mutta meidän suhteellisen uudesta pakasta ei Tirehtöörin perhettä  löytynyt. Mikähän lienee Tirehtöörin tarina ?






torstai 7. kesäkuuta 2012

Tapettivalinta


Tapettivalinnat ovat tähän mennessä tuntuneet aika hankalilta, mutta olohuone oli positiivinen poikkeus. 


Aiemmin lahovauriota korjatessa jouduimme repimään pinkopahveja alas.  Tuolloin tarkastelin olohuoneen pinkopahvin lukuisia tapettikerrostumia, jotka ovat hyvin yhtenäiset kamarin tapettikerrosten kanssaKaikkein alimmaisena olohuoneessa oli aseman kaunein tapetti ja se oli kuulkaas ihastusta ensisilmäyksellä.


Ryhdyin sitten etsimään tapetin taustatietoja ja pian selvisi, että kyseessä on Tapettitehtaan kuosi nimeltään Kuninkaansali. Siinä vaiheessa suorastaan kiljaisin riemusta kun selvisi, että tapetti on edelleen tuotannossa.


Tapetit on nyt tilattu ja paluu Kuninkaansaliin alkakoot! 





maanantai 4. kesäkuuta 2012

Olohuone


Sunnuntaisiivousta aloittaessani kimpaannuin siinä määrin olohuoneen kamalaan muovimattoon, että päätin ottaa olohuoneen aseman seuraavaksi remonttikohteeksi. Siivouksen sijaan tyhjensin koko huoneen, jonka myötä verhojen, mattojen sekä huonekalujen alta paljastui karu todellisuus.


Huonekalujumpan päätteeksi ex-keittiössä on kuitenkin vähän viihtyisämpää. 

Niin kutsutusta kiuruhuoneesta onkin muodostunut varsinainen monitoimihuone.  Meidän aikana se on palvellut keittiönä, vierashuoneena, pojan makuuhuoneena, meidän makuuhuoneena, jälleen vierashuoneena ja nyt sinne sijoittui väliaikainen olohuone.


Viikonloppuna löytyi muuten uusi asukaskin. 


Ei sentään olohuoneesta, vaan koivuhalon kaarnan alta. Sisilisko oli lähellä joutua saunanuuniin, mutta asemapäällikön tarkkanäköisyyden myötä lisko sai pitää henkensä, häntänsä sekä halkonsa.  






perjantai 1. kesäkuuta 2012

Puutarhahaaste


Koivurinteen Rouvalta saapui mukava haaste: ”Listaa mahdollisimman monta pihassasi elelevää kasvia: perennaa, puuta, pensasta ja toki kesäkukkiakin voi laitella”. 


Päätin tarttua haasteeseen, vaikka aseman puutarha on edelleen hunningolla.  Listan sijaan otin kuitenkin pari valokuvaa sekä täydensin ”asemakasviota” muutamalla edelliskesän otoksella.


Tänne saapuessamme aseman pihalla oli yli metrin korkea viidakko.   Raivaussahalla rehkimisen myötä pihasta löytyi syreenin ohella pari perennaa sekä muutama marjapuska. Lisäksi pihassa kasvaa seitsemän koivua, kolme kuusta, vaahtera sekä yksi mänty. Perinteinen asemakasvillisuus oli kuitenkin vähäistä, mutta selitys sille löytyi asematarinoita kerätessämme.  



Alunperin Iso-Varpanen on ollut melkein kiinni asemassa, mutta uusien ratalinjausten myötä täytemaita oli ajettu järveen. Näin ollen nykyinen piha sekä rantametsä on käytännössä kokonaan täytemaata. 


Nykytilanne on kuitenkin kaukana haaveilemastani kukoistavasta asemapihasta. Aloittelevana  asemapuutarhurina kyselin keväänkorvilla neuvoja rautatiefoorumilta, josta sain hedelmällisiä vinkkejä asemapihan suunnittelun tueksi.  Ohessa muutamia poimintoja keskustelusta sekä Saija Silénin ”Asemalla” Esiselvityshankkeen loppuraportista.


Silénin mukaan ”Rautatieasemien lehmukset, tammet, jalokuuset, koivut ja pihlajat muodostivat Suomen ensimmäiset julkiset rakennetut viheralueet maaseutualueille. Asema-alueiden pihat eivät pienemmillä paikkakunnilla olleet varsinaisia puistoja, ehkäpä enemmänkin puukujanteita asemapihan istutuksineen, mutta ne olivat usein se ainoa edes vähääkään puistomainen alue maaseutumaisemassa.” 



Asema-alueen istutuksissa käytettiin taimistolta saatuja havupuita, kuten sembramäntyjä, siperian pihtoja, siperianlehtikuusia ja kuusia. Lehtipuista yleisimmät olivat rauduskoivu, puistolehmus ja koristepensaista yleisiä olivat syreenit, orapihlajat,isotuomipihlaja, terttuselja, koiranheisi ja siperianhernepensas. Asemarakennuksen edessä oli usein myös kukkaistutuksia monivuotisista perennoista tai yksivuotisista kesäkukista. Asemien edustat ja aukiot päällystettiin kenttäkiveyksellä. Taimistolta toimitettiin myös rautatieläisille ja asemapäälliköille kasveja, marjapensaita ja omenapuita hyötypuutarhoihin.”


Kalvitsan asemapäällikkö puolestaan tiivisti hienosti asemapuistojen olemuksen, jota kohti ryhdymme etenemään jahka remonttipuhteet antavat myöten.  “Asemapuisto on ollut selkeälinjainen sekä suoraviivainen, ja siinä käytetään säitä kestäviä ja pitkään kukoistavia kasveja. Nurmikot ja sora ovat olleet selkeästi rajattuja, ja mukulakivistä on tehty pitkiäkin laituriosuuksia myös pienillä asemilla…. … Sen sijaan rehevät kasviviidakot, lajikkeiden runsas määrä ja nykyajan puutarhalehdistä tuttu ihanien yksityiskohtien tulva eivät kuulu asemapuistoihin. "Vähemmän on enemmän", on hyvä muistisääntö asema-alueilla.”


Näillä puutarha-ajatusten siemenillä lähdemme tulevaisuudessa kylvöpuuhiin. Mikäli teissä blogin lukijoissa on viherpeukaloita tai asemapuutarhureita, niin mielelläni kuulisin teidänkin ideoita ja ajatuksia asemapuutarhan rakentamiseen. Koivurinteen Rouvaa lainaten jatkan haasteen kaikille, joilla oma piha tai yksikin kasvi jossain.  


Eilen muuten tapasin uuden tuttavuuden ja sain mielestäni lupaavan idean puistomaisen asemapihan sekä rantametsän maisemanhoitoon.


Tosin Asemapäällikkö ei oikein vakuuttunut ajatuksestani. Ei vaikka toin myös esiin sen, että Suomen alpakkayhdistyksen mukaan alpakat oppivat kulkemaan riimussa kuin koira lenkkikaverina ja alpakan kanssa voi myös harrastaa agilityä :D