tiistai 28. helmikuuta 2012

Muurin ehostus


Tulisijojen sekä hormien kuntoa arvioidessa on paloturvallisuuden näkökulmasta tärkeä konsultoida asiantuntijoita. Meilläkin ensimmäisten kutsuvieraiden joukossa oli nuohooja, joka totesi tarkastuksessaan kaikki uunit käyttökuntoisiksi.  

Ennen kamarin pönttöuunin maalausta halusimme kuitenkin ulkonäkösyistä  tehdä hieman pohjatöitä.  Tänä iltana sitten armas asemapäällikkö tarttui  työvälineisiin ja ryhtyi siistimään muurin pintarappaukseen vuosien saatossa tulleita pieniä halkeamia.


Ensiksi irtoava rappaus nakutettiin varovasti irti. 


Tämän jälkeen raot täytettiin saunamökistä ylijääneellä tiilitasoitteella. Aika karulta näyttää, mutta eiköhän se siitä vielä maalikerrosten myötä kaunistu. 



sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kamarin valaistus


Lapsukainen on toistuvasti anonut uudistuksen alla olevaan huoneeseensa aiemmin kirpputorilta löydettyä valaisinta. Olin suunnitellut valaisinta olohuoneen kruunuksi, mutta olin myös lapsen kanssa samaa mieltä siitä,  että entisen kodin sarjakuvahahmoilla väritetyt plafondit eivät huoneen tyyliin sopineet.    

Viikonloppuna kamarin valaisinasiat tulivat ajankohtaiseksi ja sieltäpä se valaisin sitten paikkansa löysi.  Valtavan kaunis se on ja toimivaksikin tänä viikonloppuna todettu. 



Muuten viikonloppu on mennyt lähinnä rapsutellessa. 


torstai 23. helmikuuta 2012

Erävoitto



Kuittaamme jälleen yhden erävoiton  jokseenkin  rasittavassa muovimattokamppailussamme.  Jatkossa kamarissakin tepastellaan  ruman, kylmän ja sieluttoman muovimaton sijaan alkuperäisellä puulattialla.  


Maalasin lattiaan kaksi kerrosta pellavaöljymaalia, jonka sävyn sekoitin purkinpohjista, valkoisesta sekä kahvinruskeasta.  "VAAAUUU miten tosi hieno lattia!", sanoi lapsi kun huoneensa oven aukaisi.



tiistai 21. helmikuuta 2012

Nyppii


Näin arki-iltaisin on mukava kokoontua katselemaan telkkaria ja vaikka samalla tehdä erilaisia käsitöitä.



Kuten entisöidä kamarin komeronovia.  


Samoin kuin ex-keittiössä,  peiliovet on levytetty piiloon.  Epäilemme, että sama  säntillinen naulaaja on ollut asialla, sillä yhdessä ovessa on yli sata naulaa nypittäväksi.


Naulojen nyppiminen on   h i d a s t a , mutta sen arvoista.  Kenties 70-vuotta vanhan komeronoven laadukkuudesta kertoo se, että yksi ovi painaa 15 kiloa.


lauantai 18. helmikuuta 2012

Puolipaneli


Lapsukaisen huone on nyt paneloitu. Paneloinnin suunnitteluun saimme apua rautatiefoorumilta, jonne muiden asemien omistajat kokosivat meille  kullanarvoisia esimerkkejä asemapaneloinnista. Näiden esimerkkien myötä panelin korkeus täsmättiin ensimmäisen ja toisen ikkunaruudun väliseen listaan.


Asemapaneleissa on myös usein käytetty suhteellisen korkeaa reunalistaa, jollaista ei lähiseudun puutavarakaupoista löytynyt. Yhden huoneen listoitusta varten emme kuitenkaan raaskineet teetättää teriä ja höyläyttää listoja, joten päädyimme toteuttamaan listoituksen itse.  


Lista koostuu 12 cm leveästä vaakapanelista, jonka päälle on laitettu hieman koristeellinen jalkalista, samoin yläreunaa huolittelee erillinen 5 cm jalkalista. Yläreunaan olisi voinut asentaa leveämmänkin laudan, joka olisi samalla toiminut hyllytilana. Näin ei meillä tehty, joskin samalla tekniikalla toteutetut seinähyllyt on harkinnassa.  

Viikolla maalasin kaksi maalikerrosta panelointiin, jonka myötä listahuijaus naamioitui  näyttämään siltä, että kyseessä olisi järeämpääkin höylätavaraa.



lauantai 11. helmikuuta 2012

Huokolevyn tapetointi



Huokolevyjen asennuksen jälkeen vuorossa oli pojan valitseman,  Pihlgrenin ja Ritolan mallistosta löytyneen ”Romanssi” seinäpaperin tapetointi.  

Pienet sekä suuret epätasaisuudet tapetin alla piirtyvät ikävästi tapetin pintaan, joten ennen varsinaista tapetointia oli tehtävä pohjatyöt. Levysaumojen pieniä tasoeroja tasoitin hiomapaperilla ja samalla levypintoja lähemmin tarkastellessa arvelin, että ehkä levyjen päälle olisi hyvä tehdä esitapetointi makulatuuripaperilla. 

Edellisen kerran huokolevyä tapetoidessa huomasimme, että huokoinen pinta tuntui imevän liisteriä varsin runsaasti, joten päätin tätä seuraavaa huonetta tapetoidessa tehdä esiliisteröinnin jo ennen tapettikerrosten asentamista.   Edellisessä tapetoinnissa tuli jokseenkin hinnakkaan Vanhan ajan liisterin loppuessa kokeiltua itse keitettyä vehnäjauholiisteriä, jolla seinään vedetyt vuodat ovat edelleen tiukasti paikoillaan. Näin ollen päädyin  tällä kertaa keittämään kaiken liisterin  itse. 


Vehnäjauholiisteri on sekä hengittävä että erittäin huokea myös hinnaltaan.  Liisteriä tein noin 1/9 suhteella  eli 1 osa vehnäjauhoja ja loput vettä. Kattilaan vettä kohti kiehumispistettä kuumenemaan ja sillä välin 1 osa vehnäjauhoja sekoitetaan pieneen määrää kylmää vettä.   Vehnäjauho kaadetaan kattilaan vähän ennen veden kiehumispistettä ja soossia keitetään hiljakseen  noin 10 minuutin ajan.   Tämän jälkeen annoin liisterin hetken  jäähtyä ja pian olin jo sutimassa liisteriä seinille.


Liisterin kuivaessa ryhdyin leikkaamaan makulatuuripaperista sopivan mittaisia vuotia, jotka vielä perjantaiyön päätteeksi  liisteröin seiniin.  Sisäseinille laitoin ruskeaa lattiapaperia,  joka on makulatuuripaperia huomattavasti edullisempaa paperia. Joskin ruskeaa, mutta paksuhkosta tapetista ei taustan värierot kuulla läpi. 

Tapetointi ei ole bravuurinumeroni, joten varsinaisen tapetin asentamiseen olin kutsunut Ukin paikalle.  Ukin kanssa tarkastelimme seuraavana aamuna esitapetointini onnistumista ja yllättävän sileät olin niistä saanut.  Muutamaan kohtaan oli jäänyt ryppy,  mutta ne saatiin tasoitettua viiltämällä mattoveitsellä viilto ryppyyn ja laittamalla liisteriä  pienellä pensselillä seinän sekä tapetin väliin.


Tämän jälkeen minä menin keittämään liisteriä ja Ukki piirsi vesivaa`an avulla suoran pystylinjan ensimmäisen tapettivuodan kohdistamiseen sekä mittasi seinän korkeuden.  Ensimmäinen tapettivuota leikattiin irti ja tämän jälkeen vuota toimi leikkauksessa kohdistusesimerkkinä kaikille muille vuodille. Ensimmäisen vuodan avulla siis tarkastettiin, että tapettikuvio jatkuu oikeassa kohdassa jokaisessa tapettivuodassa. 

Pitkät vuodat leikattiin valmiiksi ja pinottiin taustapuoli ylöspäin, jonka jälkeen reunat tasattiin millilleen samaan kohtaan. Tämä siksi, että liisteriä roiskuu helposti tapettireunojen ohi ja tällöin vaarana on sotkea seuraava vuota liisteriin. Etenkin paperitapettien kohdalla liisterin roiskuminen on varsin ikävää, sillä pintaa ei juurikaan voi pyyhkiä.  



Paperitapetin ei myöskään kannata antaa vettyä, sillä tapetti venyy herkästi kostuessaan. Näin ollen tapettivuota nostettiin heti liisteröinnin jälkeen seinälle ja aseteltiin paikoilleen kohdistusviivan mukaisesti.  Kun vuota oli saatu oikeaan kohtaan, se harjattiin kiinni.  Seuraavat vuodat laitettiin puskusaumaan edellisen kanssa, lisäksi ikkuna- ja nurkkaohituksissa avuksi piirrettiin tarvittaessa pystysuorat kohdistusviivat.


Haastavimmat kohdat olivat huoneen nurkat, sillä ne eivät  luotisuoria vanhassa talossa ole.  Nurkat saatiin kuitenkin ohitettua niin, että kulmassa toiselle seinälle kääntyi vain 2-5 cm pituinen kaistale tapettia.  Seuraavaa tapettivuotaa laitettaessa oli kuitenkin tarkastettava, että jatko lähti etenemään suorassa linjassa.



Näillä nikseillä  tapetit saatiin sileäksi seinille. Tapetti saa nyt kuivua yön yli ja aamulla leikataan ikkuna- ja oviaukot siisteiksi. Sitten päästäänkin paneloimaan. 


perjantai 10. helmikuuta 2012

Huokolevytys


Pakkanen paukkuu ulkona ja juuri näitä jokatalvisia pakkaspäiviä varten olemme tämän viikon kaikki illat asentaneet huokolevyjä pojan huoneen seiniin.

Huokoista kuitulevyä voidaan käyttää hirsiseinien tiivisteenä ja lisäeristeenä.  Tähän mennessä levyä on laitettu ex-keittiöön ja kyseinen huone onkin aseman ainoa huone, jossa on kovillakin pakkasilla miellyttävän lämmin.

Huokolevyn työstö- sekä asennus on vaivatonta, sillä pehmeä levy on helposti leikattavissa ja voidaan laittaa suoraan hirsiseinän päälle ilman koolauksia.  Toisaalta pehmeä levy ei kestä kolhaisuja, eikä levyn pinnalle liisteröitävä paperitapettikaan ole pesunkestävä. Näin ollen lapsen huoneessa asennamme tapetin lisäksi puolipanelin, jolloin huoneessa voidaan jatkossakin huoletta järjestää radio-ohjattavien kilpa-ajoja ynnä muuta mukavaa. 



keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kodinhoitohuone


Akkuhuoneeseen rakennettu kodinhoitohuone on nyt valmis käyttöön. Muutama lista vielä puuttuu, mutta ne hommaamme samalla reissulla kun pojan huoneen panelit haetaan.


Kävin viikonloppuna tapettitehtaalla ja samalla reissulla Ikealta lisää säilytyskapasiteettia kodinhoitohuoneeseen. Kuivausrummun päälle ostin puutason, joka tarjoaa mukavasti laskutilaa vaatteiden viikkailuun. Pöydän alle löytyi edullisesti metallikorijärjestelmä, lisäksi ostoskärryyn lähti verhotanko kuivausrummun piilotukseen. 

Seinille ostin viisi puuhyllykköä, jotka käsittelin pöytälevyn tavoin Osmo Colorin puuvahalla. Värillisellä vahalla eri puulajia olevat hyllyt sekä levy saatiin näin sävytettyä yhteneväisiksi. Hyllyt asennettiin L-muotoon niin,  että kaikki vaatesäilytys on sopivasti kädenulottuvilla suhteessa kuivausrumpuun.  Nurkkaan jätettiin tilaa vaaterekille ja muut käyttövaatteet voi kätevästi asetella hyllyille. Lisäksi pojalle asennettiin oma vaaterekki hyllykön alle, josta lapsi yltää ottamaan pukineita päälleen.
Ylempänä olevan vaaterekin mallin kopioin aseman komeroista, joissa puutanko on kiinnitetty lovetulla puupalikalla seinään.   Kiinnikkeet on leikattu pöytälevyn jämäpaloista ja molemmissa rekeissä tanko on puuvahalla öljytty katuharjan varsi.  En tiedä kestääkö harjanvarsi miten suurta vaatekuormaa, mutta euron maksanut varsi ei onneksi tuota suurta taloudellista tappiota jos se joskus metalliputkeen joudutaan vaihtamaan.

Jo aiemmin esittelemäni vanhat 50-luvun keittiökaapistot tarjoavat mukavasti säilytystilaa sekä liinavaatteille että alakaappeihin sijoitettaville siivousvälineille. Kirpputoreja kiertäessäni aioin vielä  katsella löytyisikö huoneeseen sopiva kattovalaisin, suurehko peili sekä lisää ripustuskoukkuja raakalautaseinälle. 
Siinä se sitten on,  entinen akkuhuone, joka nyt tarjoaa käytännöllisen ratkaisun akuuttiin vaatesäilytysongelmaan ja on mielestämme  suurehkon muodonmuutoksenkin jälkeen hyvällä tavalla vanhanaikainen kokonaisuus.





sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kirje kotiin




Poika kirjoitti liikuttavan kirjeen aseman tuleville asukkaille ja naulasi sen huoneensa hirsiin, sen vanhan Hesarin viereen.


perjantai 3. helmikuuta 2012

Tunnistatko tapetin?



Tänään tarkastelimme makuuhuoneen tapettikerrostumia, jotka  ohessa  esiteltynä pinnasta kohti pinkopahvia edeten. Ensimmäisenä siis huoneessa tällä hetkellä ollut, jokseenkin 80-lukua henkivä tapetti yhdistettynä katonrajassa kiertäneeseen leveähköön boordiin ja viidentenä pinkopahvia vasten ollut rusehtava tapetti vaalealla kuvioinnilla. Emme itse osanneet määrittää eri  tapettikerrosten aikakautta ja näin ollen ystävällisesti pyydämme teitä arvon lukijat auttamaan tässä salapoliisityössä. Tunnistatko tapetin?






Eri aikakausien tapettikerrostumat arkistoidaan asemalle ja kerrostumaesimerkkejä jätämme seuraavia sukupolvia ajatellen piiloon seinille tulevien huokolevyjen alle. Tosin vain sisäseinille, sillä ulkoseinistä poistimme muovitapetit ja teimme pinkopahviin suuria kurkistusreikiä, joista tarkastelimme hirsiseinän kuntoa. Yli 70-vuotta vanha hirsiseinä on loistavassa kunnossa, niin hyvää puuta se on.


Pinkopahvin alle oli myös kätketty Helsingin Sanomat vuodelta 1956. Tätä hieman hämmästelimme, sillä asema on rakennettu vuonna 1941. Hesarin jätämme paikalleen ja todennäköisesti kätkemme viereen Pitäjän Uutiset vuodelta 2012. 

Lisäksi löytyi yksi markka vuodelta 1938. Suuri aarre huoneen nykyiselle asukkaalle, joka syntyi saman vuonna kun euro otettiin käyttöön.  

Lapsen sekä meidän aikuistenkin näkökulmasta aikamatkat menneisyyteen saavat aivan uuden merkityksen kun välittäjänä toimii oma rakas koti. Asema, jolla on varmasti vielä paljon kerrottavaa jatkossakin.