maanantai 30. tammikuuta 2012

Kurkistus kodinhoitohuoneeseen


Kaapit on maalattu, vielä tosin pitäisi jonkinlainen listoitus tehdä kaappien ympärille. Kuivausrumpu sekä varapakastin kannettiin takaseinustalle, mutta ne eivät kovin tyylikkäältä kokonaisuudessa näyttäneet.  Näin ollen ajattelimme hommata koneiden päälle pöytälevyn ja verhota pyykkihuollon piiloon kuvassa pilkottavalla Maija Louekarin suunnittelemalla Lappuliisa-  kankaalla.

Lisäksi ryhdyimme suunnittelemaan sekä osin toteuttamaan säilytysjärjestelmää vaatteille.


Lisävirtaa kodinhoitopuuhiin saadaan kenties yllä näkyvistä ripustimista, jotka tehtiin kiinnittämällä tässä entisessä akkuhuoneessa  olleet kyltit takaisin paikoilleen ja niiden alle ruuvattiin vanhoja alumiiniripustimia. Mummo on myös neulonut uutta ilmettä henkareille.


 Lisäksi seinälle ruuvattiin aiemmin paikalliselta kirpputorilta löytynyt naulakko.


Aika helmi, kenties osa rautatiehistoriaa?


Perinnejuna ohittaa Varpasen

Kipakassa pakkassäässä värjöttely palkittiin, kun museoveturi Dr13 vuodelta 1965 ohitti jälleen Varpasen Aseman siirtomatkallaan Pieksämäeltä Ilmalaan.  Tällä kertaa veturin mukana oli myös neljä komeaa puuvaunua ja Varpasen kohdalla tästä historiallisesta perinnejunasta kajahti ilmoille komea tervehdys! Kiitokset veturiin!






sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kurkistus keittiöön


Keittiö on edelleen kesken, mutta väliaikaraporttina kerrottakoon, että kodinhoitohuoneen innoittamana keittiön kaapit saivat viikonloppuna turkoosin sävyn pintaansa.  Myös liesituuletin saatiin paikoilleen, joskaan ei vielä käyttöön. 


perjantai 20. tammikuuta 2012

Museoveturi Dr13 ohittaa Varpasen


Eilen ei tehty remonttia vaan vietettiin jännittäviä hetkiä junan odotuksen merkeissä.  Saimme Kalvitsan suunnalta vinkin, että keskiviikkona museoveturi Dr13 suuntaa kohti Pieksämäkeä.

Iltapäivä kuluikin tätä harvinaista junabongausta suunnitellessa ja järjestellessä.  Asemapäällikkö viritteli poikansa kanssa kameroita videokuvausasentoon ja minä lähdin järkkärin kanssa kylille parempaan valaistukseen. Mäntyharjun asemalle  melko viimetipassa saavuttuani kuulin lähestyvän junan huminan, jolloin kauhuissani mietin joko harvinaisuus nyt menee ohi ja jää kokonaan ikuistamatta? 


Hätäpäissäni räpsäisin aidanläpi yhden onnettoman otoksen. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut museoveturi, joten suuntasin helpottunein mielin etsimään parempaa kuvauspaikkaa. Pian taas horisontissa häämötti kirkkaat valot, mutta nyt vuorossa oli pendolino.

 
Sitten odotin. Välillä katsoin kelloa ja sitten taas odotin, yksin hiljaisella asemalla. Pendolinon pölläyttämät lumet niskassa ja kylmettyneet sormet nyrkissä ehdin myös hetken ihmetellä miten erikoisia sivuvaikutuksia tämä asemalla asuminen aiheuttaa.

Jännitys alkoi tihentyä kun  asemapäällikkö soitti pikapuhelun jonka sanoma oli lyhyt;  “Nyt” . Tämä ytimekäs puhelu oli sovittu viesti siitä, että museoveturi on ohittanut Varpasen ja olisi muutamassa minuutissa Mäntyharjun asemalla. 

Hetken kuluttua alkoi kuulua voimistuvaa jylinää ja oli aika asetella sormi kameran liipaisimelle. 


Junabongaus järjestelyineen vei useamman tunnin, mutta varsinainen kohtaaminen kesti noin 20 sekuntia.  Tässä ajassa kuitenkin ehdin napata muutaman kuvan,

sekä fiilistellä tätä historiallista hetkeä,


 joka päättyi melko massiiviseen lumipöllyyn. 


Varpaselle palattuani kokoonnuimme koko perheen voimin tekemään yhteenvetoa junabongauksista. Ohessa ensin asemapäällikön kuvaama video siitä, kun museoveturi ohittaa Varpasen.


Lopuksi vielä perhepalaverissa illan parhaaksi  junabongaukseksi äänestetty video tästä historiallisesta hetkestä, jonka poika tallensi omalla pikkupokkarillaan oman huoneensa ikkunalaudalta.





lauantai 14. tammikuuta 2012

Kodinhoitohuoneen kiinteä kalustus



Tänään remontti-iltamat aloitettiin kiinnittämällä akkuhuoneen listat takaisin paikoilleen. Lastulevyjen purkamisen myötä listat jäävät aina liian lyhyeksi, joten vielä on joskus veistettävä jatkopalat jokaiseen listaan.

Tulevan kodinhoitohuoneen kalustukseen oli varattu keittiön ylijäämäkaappeja, joiden yhteensovittamisen ja kokoamisen toimivaksi kalustoksi arvelimme olevan jokseenkin työläs palapeli ratkaistavaksi.  Kaappeja mittaillessa kuitenkin selvisi, että Lappeenrannan läheltä haettu rintamamiestalon alkuperäinen keittiö sopisi mitoiltaan täydellisesti entiseen oviaukkoon. Näin ollen aukkoon suunniteltu kuivausrumpu saa väistyä takaseinälle ja vanha kaapistokokonaisuus saatiin paikalleen sellaisenaan.
  

Myös manilevyä olimme jemmanneet tätä huonetta varten.


Päivän haastavin osuus oli painavan yläkaapin kiinnittäminen, mutta sinne se lopulta saatiin ruuvattua.  Illan päätteeksi asennettiin vielä alkuperäinen rosteritaso paikoilleen. 


Näyttää aika lupaavalta.  



torstai 12. tammikuuta 2012

Maustekahvia akkuhuoneeseen



Akkuhuoneessa  on vuorostaan maalattu.  Maaleina käytin odotussalista jääneitä pellavaöljymaaleja, joilla maalasin katon sekä seinät muutamaan kertaan. Tänään maalasin ensimmäisen maalikerroksen lattiaan, jota varten tein oman maalimiksauksen. 


Pohjana toimi ex-keittiöstä jäänyt maali, sävyltään kahvi. Kyseinen maali on kuitenkin aika paljon tummempi kuin akkuhuoneen vieressä oleva punertavanruskea odotussalin lattia. Näin ollen maustoin kahvia lorauttamalla siihen hieman valkoista lattiamaalia sekä muutaman ruokalusikallisen terran väristä pigmenttiä. 

Märkä maali  oli sävyltään yllättävän lähellä odotussalin lattiaa, mutta jännityksellä odotan miltä lattia näyttää kuivuttuaan.



torstai 5. tammikuuta 2012

Akkuhuoneen alivuokralaiset



Vaate- ym. tekstiilien säilytystilojen puute on hankaloittanut jokapäiväistä elämää asemalla jo pidemmän aikaa. Vaatteet eivät ole meillä mikään intohimo, mutta silti niitä tuntuu olevan aivan liikaa suhteessa aseman muutamaan komeroon. Näin ollen ajatuksena on ratkaista säilytystilahaasteet kierrättämisen lisäksi rakentamalla akkuhuoneesta  kodinhoitohuone. 


Akkuhuone vaikutti sopivalta tilalta kodinhoitohuoneeksi, sillä tämä noin 140*400 cm ikkunaton putkilo sijaitsee aivan makasiiniin vieressä, jonne jo aiemmin asensimme pesukoneen.  Mikäli kuivausrumpu sekä kaikki vaate- ym. tekstiilisäilytys saataisiin akkuhuoneeseen, niin tällöin  säästyttäisiin turhauttavalta edestakaisin ravaamiselta, joka on nykyään aina edessä kun  pyykkejä jaetaan ainakin viiteen eri paikkaan.



Akkuhuone on rakennettu ilmeisesti vuonna 1961, jolloin aseman puolella on tehty muutostöitä.   60-luvun tyyliin seinille oli laitettu lastulevyä, lattiaan vinyylilaatta ja eristeeksi mineraalivillaa. Aluksi tuumailin, että en tässä vaiheessa (kun asemapäällikkökin on täystyöllistetty saunamökillä) tee huoneelle muuta kuin tyhjennän sieltä meidän epämääräiset rojut ja sudin uutta maalia seiniin.  Huonetta tyhjentäessäni tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, eikä  asemapäällikkökään ollut kovin vakuuttunut pikaehostuksien kannattavuudesta. Näin ollen päädyimme sitten eilis-iltana irrottelemaan lastulevyjä. 


Ensimmäisen lastulevyn alta löytyi hyväkuntoista ensopahvia, joka  kovasti  innosti jatkamaan purku-urakkaa.  Samaiselta seinältä löytyi myös umpeenlaudoitettu entinen oviaukko makasiiniin.

Purkuhomma eteni kohti ulkoseinää, josta lastulevyjä poistaessa jännitti löytyykö seinän takaa samanlainen ikävä yllätys kuin olohuoneesta aiemmin. Lahovaurioiden sijaan sieltä löytyi kuitenkin hyväkuntoista ensopahvia, mutta samaisella seinällä olevien  kahden tuuletusluukun aukaiseminen kyllä säikäytti. 


Ampiaispesä ei ollut enää asuttu,  mutta  yllättäen luukusta sinkosi jokin Unidentified Flying Object.


Ensiksi ajattelin sen olevan lepakko, joita meillä voi bongata aina kesäiltaisin. Batmanin sijaan kyseessä oli kuitenkin sinitiainen, joka oli majoittunut tähän lintulaudan läheisyydessä olevaan, lämpöhukalla lämmitettyyn pikku yksiöön.  Yllättävän alivuokralaisen lähetimme odotussalin oven kautta etsimään itselleen uutta majoituspaikkaa. 

Pian kuitenkin myös alemmastakin tuuletusluukusta alkoi kuulua epämääräistä metelöintiä.  Hetken jo luulimme, että siellä puolestaan asuu joku huomattavasti pikkulintua kookkaampi alivuokralainen.  Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että rymistelijä olikin vahtikoira, joka oli juossut ulkokautta tarkastamaan mitä akkuhuoneessa metelöidään. Yli 50 kiloinen koira ei kuitenkaan ritilän läpi mahtunut, mutta pienempiä otuksia ajatellen ajattelimme asentaa luukkuihin rautaverkkoa. 


Vuokrasopimuksen irtisanomisen jälkeen pääsimme jälleen jatkamaan purkutöitä. 


Akkuhuoneen ja postihuoneen välisestä seinästä paljastui raakalautaa, jolla oli myös tukittu vastakkaisella seinällä aiemmin sijainneet pariovet makasiiniin. 


Pariovien kohdalta päätimme purkaa laudat pois, sillä näin saisimme ko. kohtaan 15 cm lisätilaa kuivausrummulle.  Raakalautojen alta paljastui aukkoon eristeeksi laitettua mineraalivillaa sekä viitteitä siitä, että akkuhuoneen rakenteissa on asustellut pikkulintujen lisäksi  muitakin alivuokralaisia. 


Hiiret eivät sinällään ole mikään yllättävä asukas vanhassa talossa. Mineraalivilla on yksi hiirten lempimateriaaleista ja kuten odottaa saattoi, oli akkuhuoneeseen asennettu mineraalivilla niiden jätöksistä ikävästi mustunut.  Yllättävän paljon tummentumaa oli muutenkin villassa, vaikka merkkejä minkäänlaisesta ylhäältä tai alhaaltapäin tulleesta vedestä ei huoneessa ollut. Aukossa ollut mineraalivilla kuitenkin pussitettiin lähtemään kaatopaikalle.


Mineraalivillan nähtyämme päätimme kurkistaa, onko samaista materiaalia asennettu myös huoneessa 60-luvulla uusitun lautalattian alle. Näin ei onneksi oltu tehty, vaan lattian alta löytyi erinomaisessa kunnossa olevat vanhat purueristeet. Mitään suurempia yllätyksiä akkuhuoneen rakenteista ei siis ainakaan toistaiseksi löytynyt, mutta sinitiaista emme arvanneet löytävämme. 





maanantai 2. tammikuuta 2012

Odotussali


Yllä muutama kuva odotussalista tänne saapuessamme.  Runsaasti hilseilevää maalia ja pinttyneitä tahroja, mutta onneksi lattiaa ei oltu vuorattu muovimatolla, ensopahvit olivat edelleen seinissä ja pönttöuunikin toimi.



Nyt olen reilun viikonpäivät puuhastellut odotussalin parissa; paikannut ensopahvia, maalannut katon ja seinät, rapsutellut ja maalannut pönttöuunin sekä  maalannut kaikki viisi ovea, joista kaksi tuli sitä ennen puhaltaa kokonaan. 


Nyt näyttääkin sitten huomattavasti siistimmältä.  Ero entiseen ei ole mitenkään merkittävä, sillä halusimme säilyttää odotussalin mahdollisimman ennallaan. Näin ollen katto,  uuni ja ovet ovat edelleen valkeat (joskin huomattavasti puhtaammat) ja  seinät maalattiin vaalean harmaalla Uulan Kasteella, joka oli melko lähellä aiempaa sävyä.  Lattiaa ei maalata, sillä penkin ja lippuluukkujen edessä olevat kulumat  kertovat omaa tarinaansa salin historiasta.


Odotussalin seinillä olevat rautakoukut viittasivat siihen, että seinillä on aikoinaan ollut julisteita, joten  tilasin koukkuihin uusintapainoksia vanhoista vr:n julisteista.  Tykästyin erityisesti O.K Oksasen sympaattisiin teoksiin, joissa matkalaisena on reipas pieni poika. Lisäksi tilasimme  Paul Söderströmin/ Göran Englundin Saimaa-julisteen, sillä Saimaan rannalla olemme  joskus kauan kauan sitten  asemapäällikön kanssa ensimmäisen kerran tavanneet.


“Pisteenä pönttöuunin päällä” on kahvassa ilmeisen kauan roikkunut vr:n lippis. Niin ja alapohjasta löytynyt Varpanen-kyltti kiinnitetään vielä paikoilleen, uuden tiedon valossa kuitenkin postiluukun päälle.