perjantai 23. marraskuuta 2012

Muistoja Helsingin päärautatieasemasta!


Opiskeluaikoina asuimme pääkaupunkiseudulla. Arkipäivisin juoksin tukka putkella Helsingin rautatieaseman läpi,  pysähtymättä koskaan tarkemmin katsomaan Eliel Saarisen taidonnäytettä. 


Tänään eli aika monta vuotta myöhemmin, valokuvasin samaista asemaa yhdessä japanilaisturistien kanssa ja hämmästelin miten erilaisia merkityksiä rakennukset saavat muuttuvissa elämäntilanteissa. 


Asemalla istuskellessa mietiskelin myös sitä, miten monta muuta muistoa asemaan liittyykään ja siinä junanlähtöä odotellessa sain mielestäni loistavan idean



Innokkaana asemabongaajana jatkan asemakuvausta jatkossakin. Tylsältä tuntuvan wikipediatietojen kopioinnin sijaan tästä lähtien haastan teitä, arvon lukijoita, kirjoittamaan kyseisen postauksen kommenttiboxiin  asemaan liittyviä muistoja. Näin voisimme yhdessä koota ja tehdä eläväksi asemarakennuksiin liittyvää sekä niiden välittämää historiaa ja hiljaista tietoa!


Tuumasta toimeen,  jätäthän kommenttia mikäli  sinulla on Helsingin päärautatieasemaan liittyviä muistoja tai kertomuksia!



3 kommenttia:

  1. No tähän ei voi muuta kommentoida kuin linkittämällä ikivanhan blogijuttuni jostain monen vuoden takaa, ihan toisesta elämästä:

    http://tornikamari.blogspot.fi/2006/10/sunnuntai-illan-syndrooma.html

    Aivan loistava idea tämä asemabongaustarinointi! Sitä paitsi asemat ovat merkittäviä paikkoja. Minä olen esimerkiksi Pariisin Gare du Nordilla 19-vuotiaana ymmärtänyt ensimmäistä kertaa jotain oleellista maailman pahuudesta.

    VastaaPoista
  2. nuorempana tyttönä missasin junani, ja jouduin seuraavaa yöjunaa odottamaan tunnin. asema oli täynnä avohoidokkeja ja päihdepotilaita, meno ihan hullua. on varmaan edelleenkin, onneksi itse olen itsevarmempi ja pelottomampi.

    VastaaPoista
  3. Reilut neljä vuotta sitten olin juuri muuttanut Espooseen ja saanut opiskelupaikan Helsingin yliopistolta. Ensimmäisenä aamuna kävelin Kampista Krunikkaan Rautatieaseman kioskihallin läpi. Asema on lämmin, tuoksui pullalta ja kahvilta ja ihmisvilinän keskellä olo oli epätodellinen ja onnellinen, minä olin melkein helsinkiläinen, ekaa kertaa kaupunkilainen ja huisin kaunis asema oli minun arkeani. Take away -kahveineen kiiruhtavat ihmiset olivat minusta todella viehättäviä ja trendikkäitä ja tavallani minä olin yksi heistä.

    Nykyisin on muuten hassua, kun tuolla asemalla on donitsimyymälä ja koko asema tuoksuu siltä. Pidin enemmän kanelipullan tuoksusta.

    -Leppis

    VastaaPoista