torstai 12. heinäkuuta 2012

Sisustusta salissa

Sali on nyt remontin osalta valmis ja näin ollen pääsimme jo vähän sisustamaankin.

Salin sisustusta on kerätty enimmäkseen lähiseudun kirpputoreilta. Sohva löytyi Mikkelin kierrätyskeskuksesta ja pöytä, peili sekä suuri valaisin ovat puolestaan Mäntykirppikseltä. Matto on Mummon virkkaama ja sohvan vieressä on Ukin tekemä könnikello.
Könnikellon vieressä on myös televisio sekä muut oheislaitteet, mutta onneksi ovelta päin katsottaessa tämä olohuoneen mauttomin monumentti piiloutuu pönttöuunin taakse.
Salin toisessa päädyssä on Tampereelta löytynyt 40-luvun ruokailuryhmä. Ruokaryhmän valaisin on vielä mietinnässä, sillä kuvissa näkyvän kristallikruunun olin alun perin jemmannut kylpyhuonetta varten.


  Kuninkaansali- tapetteihin sopivasti pöydän päädystä löytyy se kuningaskin. 


Viikonloppuna kävimme Ristiinassa sijaitsevan Wanha Peltola- kartanon kirpputorilla, josta löytyi kotiinviemisiksi kaunis vitriini. Vitriinin ostopäätökseen vaikutti saliin sointuvan olemuksen lisäksi se, että olohuoneessa ei ole enää tarvetta kirjasäilytykseen. 
Seuraavaksi vuorossa on laitehuoneen muodonmuutos kirjastohuoneeksi.



5 kommenttia:

  1. siis oih :o

    ihanaa. varsinkin tuo minijakkara :)

    VastaaPoista
  2. On tuo kaunis huone! Könninkello on upea, eikä ihan heti uskoisi että kyse on uudesta kellosta.

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihanaa! Ja minä niin tykkään näistä teidän sisustuksista juuri sen takia, kun niillä on noita tarinoita. Tämä on sieltä, tämä täältä, ja joku kolmas jostain ihan muualta - ja kaikki näyttävät kuitenkin siltä kuin olisivat vaikka nyt juuri tuohon tilaan tehdyt!

    Meillä ratkaistiin silmiä särkevä telkkari-digiboksi-vahvistin-dvd-soitin -dilemma sillä tavalla, että ostettiin kerran Sotkulta huutokaupasta kohtuuhalpa ja vähän rispaantunut iso kaappi, jossa oli hyllyt. Sitten modattiin se sisäpuolelta niin, että yläosasta tuli yksi iso tila telkkarille ja alaosaan jäivät ne alkuperäiset hyllyt, joille sijoitettiin nuo muut laitteet sekä dvd- ja cd-levykokoelma. Kaappi ei nyt ehkä ole mikään aah ja ooh -tyylinen mutta ei nyt kauhean rumakaan, ja mikä parasta, se piilottaa nuo susirumat tekniikkavehkeet mukavasti.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille!

    Carovarium: Tuo minijakkara on kyllä kiva ja käytännöllinenkin vielä, sillä se on juuri oikealla korkeudella kun pönttöuuniin laitetaan tulia.

    Katja: Könnikello on itseasiassa viime vuosituhannelta, sillä Ukki aloitti sen tekemisen jo varmaan parikymmentä vuotta sitten, mutta muiden kiireiden keskellä siitä tuli ns. keskeneräinen villapaita. Täytynee ehkä joskus kirjottaa enemmän sen vaiherikkaista taustoista :)

    Laurakaisa: Minun mielestäni sekä vanhat talot että vanhat esineet ovat juuri siksi niin kiehtovia, että koti ei ole vain materiaaleja vaan rakentuu tarinoista :)

    Kiitokset myös Koivurinteen Rouvalle!

    VastaaPoista