sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Happihuone


Perjantaina kirppikseltä lähti mukaan soma käsin ommeltu taulu kiuruhuoneeseen. Seinälle en sitä kuitenkaan pääse ripustamaan, sillä huone on jälleen täynnä remonttievakkotavaroita. 

Seuraavaksi remonttivuorossa on huone, jonka virallista nimeä emme tiedä.  Huonetta ei ole nimetty aseman piirustuksissa, mutta tämä vr:n lipunmyyntihuoneen takana sijaitseva tila on ilmeisesti ollut jonkinlainen laitehuone. Huoneessa ei myöskään ole ikkunankarmeja, joista olisimme kamarin ja salin tavoin saaneet selville huoneen virallisen nimen.  Yhden lastulevyn alta löytyi kuitenkin tähän viittaava teksti. Tosin epäilemme, että aseman muutostöissä rakennetun  sisäseinän raakalaudoitus on tehty kierrätysmateriaaleista.


Tänne saapuessamme aseman ja asunnonpuolen välillä ei ollut läpikulkua, mutta piirustuksia tutkailuamme puhkaisimme uudelleen auki eteisen sekä laitehuoneen välisen umpeenlaudoitetun aukon.  Tällöin extralikaisessa laitehuoneessa oli pakko tehdä muutama pikaehostus,  sillä lukuisten pesuyritysten jälkeen huone oli edelleen varsin luotaantyöntävä. Maalasin lastulevyseinät ja huoneessa ollut aseman kiistatta kammottavin muovimatto sai armeijan sarkakankaan pintaansa.  Ruma se oli siltikkin, mutta sentään läpikävelykelpoinen.



Läpikulkuhuoneelle oli myös hieman vaikea nähdä käyttötarkoitusta.  Asemalla asuessa käyttötarkoitus alkoi kuitenkin hahmottua kun melko suureksi kasvanut kirjakokoelma ajelehti ympäri asemaa ilman visioita loppusijoituspaikasta. Laitehuoneesta päätettiin siis tehdä kirjastohuone. 


Muodonmuutos kirjastohuoneeksi aloitettiin lastulevyjä purkamalla.  Speciaaliksi tämän purkuprokkiksen teki se, että aseman sisäremontti on jo loppusuoralla ja nämä olivat sitten viimeiset purettavat lastulevyt koko asemalla.  



Ei tule ikävä.





2 kommenttia:

  1. Juhlallinen hetki kun saa vimeiset lastulevyt pihalle! Meillä niitä kummittelee vielä kahden huoneen lattiassa muovimaton alla.

    Oma kirjastohuone on luksusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhlahetki tosiaan ja toinen oli kun muovimattokin sai lähtöpassit :)

      Poista