torstai 5. tammikuuta 2012

Akkuhuoneen alivuokralaiset



Vaate- ym. tekstiilien säilytystilojen puute on hankaloittanut jokapäiväistä elämää asemalla jo pidemmän aikaa. Vaatteet eivät ole meillä mikään intohimo, mutta silti niitä tuntuu olevan aivan liikaa suhteessa aseman muutamaan komeroon. Näin ollen ajatuksena on ratkaista säilytystilahaasteet kierrättämisen lisäksi rakentamalla akkuhuoneesta  kodinhoitohuone. 


Akkuhuone vaikutti sopivalta tilalta kodinhoitohuoneeksi, sillä tämä noin 140*400 cm ikkunaton putkilo sijaitsee aivan makasiiniin vieressä, jonne jo aiemmin asensimme pesukoneen.  Mikäli kuivausrumpu sekä kaikki vaate- ym. tekstiilisäilytys saataisiin akkuhuoneeseen, niin tällöin  säästyttäisiin turhauttavalta edestakaisin ravaamiselta, joka on nykyään aina edessä kun  pyykkejä jaetaan ainakin viiteen eri paikkaan.



Akkuhuone on rakennettu ilmeisesti vuonna 1961, jolloin aseman puolella on tehty muutostöitä.   60-luvun tyyliin seinille oli laitettu lastulevyä, lattiaan vinyylilaatta ja eristeeksi mineraalivillaa. Aluksi tuumailin, että en tässä vaiheessa (kun asemapäällikkökin on täystyöllistetty saunamökillä) tee huoneelle muuta kuin tyhjennän sieltä meidän epämääräiset rojut ja sudin uutta maalia seiniin.  Huonetta tyhjentäessäni tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, eikä  asemapäällikkökään ollut kovin vakuuttunut pikaehostuksien kannattavuudesta. Näin ollen päädyimme sitten eilis-iltana irrottelemaan lastulevyjä. 


Ensimmäisen lastulevyn alta löytyi hyväkuntoista ensopahvia, joka  kovasti  innosti jatkamaan purku-urakkaa.  Samaiselta seinältä löytyi myös umpeenlaudoitettu entinen oviaukko makasiiniin.

Purkuhomma eteni kohti ulkoseinää, josta lastulevyjä poistaessa jännitti löytyykö seinän takaa samanlainen ikävä yllätys kuin olohuoneesta aiemmin. Lahovaurioiden sijaan sieltä löytyi kuitenkin hyväkuntoista ensopahvia, mutta samaisella seinällä olevien  kahden tuuletusluukun aukaiseminen kyllä säikäytti. 


Ampiaispesä ei ollut enää asuttu,  mutta  yllättäen luukusta sinkosi jokin Unidentified Flying Object.


Ensiksi ajattelin sen olevan lepakko, joita meillä voi bongata aina kesäiltaisin. Batmanin sijaan kyseessä oli kuitenkin sinitiainen, joka oli majoittunut tähän lintulaudan läheisyydessä olevaan, lämpöhukalla lämmitettyyn pikku yksiöön.  Yllättävän alivuokralaisen lähetimme odotussalin oven kautta etsimään itselleen uutta majoituspaikkaa. 

Pian kuitenkin myös alemmastakin tuuletusluukusta alkoi kuulua epämääräistä metelöintiä.  Hetken jo luulimme, että siellä puolestaan asuu joku huomattavasti pikkulintua kookkaampi alivuokralainen.  Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että rymistelijä olikin vahtikoira, joka oli juossut ulkokautta tarkastamaan mitä akkuhuoneessa metelöidään. Yli 50 kiloinen koira ei kuitenkaan ritilän läpi mahtunut, mutta pienempiä otuksia ajatellen ajattelimme asentaa luukkuihin rautaverkkoa. 


Vuokrasopimuksen irtisanomisen jälkeen pääsimme jälleen jatkamaan purkutöitä. 


Akkuhuoneen ja postihuoneen välisestä seinästä paljastui raakalautaa, jolla oli myös tukittu vastakkaisella seinällä aiemmin sijainneet pariovet makasiiniin. 


Pariovien kohdalta päätimme purkaa laudat pois, sillä näin saisimme ko. kohtaan 15 cm lisätilaa kuivausrummulle.  Raakalautojen alta paljastui aukkoon eristeeksi laitettua mineraalivillaa sekä viitteitä siitä, että akkuhuoneen rakenteissa on asustellut pikkulintujen lisäksi  muitakin alivuokralaisia. 


Hiiret eivät sinällään ole mikään yllättävä asukas vanhassa talossa. Mineraalivilla on yksi hiirten lempimateriaaleista ja kuten odottaa saattoi, oli akkuhuoneeseen asennettu mineraalivilla niiden jätöksistä ikävästi mustunut.  Yllättävän paljon tummentumaa oli muutenkin villassa, vaikka merkkejä minkäänlaisesta ylhäältä tai alhaaltapäin tulleesta vedestä ei huoneessa ollut. Aukossa ollut mineraalivilla kuitenkin pussitettiin lähtemään kaatopaikalle.


Mineraalivillan nähtyämme päätimme kurkistaa, onko samaista materiaalia asennettu myös huoneessa 60-luvulla uusitun lautalattian alle. Näin ei onneksi oltu tehty, vaan lattian alta löytyi erinomaisessa kunnossa olevat vanhat purueristeet. Mitään suurempia yllätyksiä akkuhuoneen rakenteista ei siis ainakaan toistaiseksi löytynyt, mutta sinitiaista emme arvanneet löytävämme. 





2 kommenttia:

  1. Olipa teillä jännittävä ilta:) Ja kaikenmoisia asukkaita, joille tuli ymmärrettävästi häätö! Minäkin tarvitsisin jonkin sortin akkuhuoneen...

    VastaaPoista
  2. Olipa kiva teksti lukea! Ja mukavaa, että purkutöissä paljastui tällä kertaa vain hyviä asioita!

    VastaaPoista