lauantai 30. huhtikuuta 2011

Tunnelma katossa




Näin vapunkin kunniaksi meininki asemalla on ollut aika korkealla, lähes kolmessa metrissä.




Keittiön katon panelointi aloitettiin.


perjantai 29. huhtikuuta 2011

Makasiinin piirustuksia

Kirsille lämpimät kiitokset tunnustuksesta! Susanna puolestaan kyseli edelliseen postaukseen liittyen makasiinista, joten päätimmekin sen innoittamana tehdä kommentin sijaan hieman laajemman postauksen aiheesta.

Kun ostimme aseman, ei asemalle tullut lainkaan juoksevaa vettä (mikä todennäköisesti on suurelta osin vaikuttanut siihen, että rakennuksen runko on varsin hyvässä kunnossa). Päätettyämme muuttaa pysyvästi asemalle alkoi kuitenkin pohdinta siitä, miten saisimme rakennettua asemalle toiminnoiltaan ns. nykyaikaisen keittiön sekä kylpyhuoneen.
Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyimme rakentamaan keittiön ja pesutilat asemarakennuksen päädyssä olevaan makasiiniin, sillä näin saamme pidettyä aseman hirsirungon vedettömänä sekä mahdolliset vesivauriot rajattua sen ulkopuolelle. Kun kyseessä oli näin suuret muutokset, tuli tätä varten hankkia rakennuspiirustukset sekä rakennusluvat. Tekijänoikeuksia kunnioittaen rakennuspiirustuksia emme täällä julkaise, mutta ohessa niiden pohjalta itse piirusteltu mukaelma makasiinin ratkaisuista.

Makasiini oli ns. kylmä tila, jolloin eristeitä ei ollut. Tällöin seinille, kattoon sekä lattiaan laitettiin ja laitetaan eristeeksi selluvillaa, tuulensuojalevy sekä ilmansulkupaperi. Seinille laitetaan myös huokolevyt & tapetti ja kaapistoseinälle puolestaan kipsilevy. Kattoon asennetaan paneli. Lattiana on vanha, komea lankkulattia, joka täytynee vielä jotenkin käsitellä.


Kylpyhuone rakennetaan entiseen n. 5 m2 muuntajahuoneeseen. Kylppärissä ei tilaa mitenkään ruhtinaalisesti ole, mutta saunamökille on tarkoitus sitten rakentaa suuremmat pesutilat. Saunaa ei rakenneta lainkaan asemarakennukseen.
Makasiiniin tuli myös rakentaa pieni tekninen tila painesäiliölle, maalämpölaitteille yms. Lopputila jää sitten keittiöksi, jolloin neliöitä ei lopulta niin kovin paljoa keittiössä ole, mutta riittävästi meidän pienelle perheelle. Niin kuin Susanna kirjoitti, keittiössä on näin myös oma pariovillinen uloskäynti, joka ainakin näin kesän saapuessa on mahtavaa; ovet auki niin keittiö laajeneekin monta neliötä.



keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Makasiinissa



Asemapäällikkö on ukin kanssa asentanut tänään huokolevyjä makasiiniin eli tulevaan keittiöön.



Lukuun ottamatta ns. kaapistoseiniä, makasiinin ulkoseinille asennetaan huokolevyt, jotka päällystetään Ritva Kronlundin suunnittelemalla Lumikide -tapetilla. Tapetit tulivatkin eilen postipakettina suoraan Toijalasta, tosin menee vielä tovi ennen kuin niitä päästään seinille liisteröimään.





maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kaakelointia



Kylppärissä kaakeloinnit jatkuivat ja eilen oli vuorossa lattia.



lauantai 23. huhtikuuta 2011

Lisää pääsiäisyllätyksiä



Ensialkuun korjaus edelliseen postaukseen; asemapäällikkö vietti kyllä koko päivän makasiinissa, mutta myös melkein koko yön.

Päivän asiaan. Olin tässä aiemmin ollut yhteydessä lähiseudulla olevan purkutalon omistajaan, sillä ihastuin kohteena olevan kauniin 1930-luvun talon keittiöstä otettuun kuvaan, koska nurkassa häämötti mielenkiintoisen näköinen vanha keittiökaapisto. Kaapinkiilto silmissäni otin sitten yhteyttä myyjään, joka kertoi, että kaapit voidaan myös myydä erikseen, ilman että koko taloa tarvitsisi ostaa.

Kaappeja lähdimme katsomaan jokseenkin epäluuloisesti; kunnosta, määrästä tai hinnasta ei oltu keskusteltu, mutta ajateltiin nyt kuitenkin käydä katsastamassa. Kaapit osoittautuivat mieluisiksi, joten mukaan lähti astiakaappi sekä hauska kulmakaappi.


Kaapit ja mukaan lähtenyt naulakko

Talon myyjä kehotti myös katsastamaan, olisiko talon vinteillä tai piharakennuksessa jotakin muuta, mikä voisi meitä kiinnostaa. Siitä se mopo sitten lähti pahasti keulimaan ja pian olimmekin koonneet pakettiautollisen tavaraa, jota emme edes tienneet tarvitsevamme. 







Onneksi uskollinen peräkärry oli jätetty kotiin.

Lopussa oli sitten vuorossa hintaneuvottelut. Myyjä kehotti tarjoamaan jotakin, ja pitkällisen kakistelun jälkeen tarjosin mielestäni varsin vähän, sillä ajattelin, että siitä voisimme sitten lähteä neuvottelemaan. No, vastatarjous olikin noin puolet tarjouksesta, eli hinta ei noussutkaan vaan tipahti olemattomaan. Käytännössä tuo valtava tavaramäärä ei maksanut juuri mitään. Harvoin sitä täällä Savossa tapaa yhtä mukavia myyjiä!

Itse asiassa koko talo oli varsinainen helmi, mutta yksi torppa on jo pihassa pystytystä odottamassa, joten ei edes uskallettu ajatella asiaa sen pidemmälle. Tai no, ajateltiinhan  sitä koko kotimatka.



perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pääsiaispuuhia



Ranta on jo kokonaan sulanut ja siitäkös riemua riitti. Tänään myös kunnostuspuuhastelut jatkuivat, joskaan mitään niin kovin erikoista raportoitavaa ei ole. Asemapäällikkö vietti koko päivän makasiinissa ja muu poppoo pihalla.



Kattopaneelien maalaus jatkui, nyt pikkuapurikin innostui maalaamisesta, ainakin hetkellisesti. Suurehko paneelipino vajeni jo aika paljon, mutta edelleen jäi huomiseksi sutimista, mikäli sää sen sallii.


torstai 21. huhtikuuta 2011

Pääsiäisyllätys


Pihatarinat sen kuin jatkuvat. Tänään heti aamutuimaan kaupunkilaisrouva sai aikamoisen pääsiäisyllätyksen, kun koira oli kaivanut itselleen uuden ystävän.


tiistai 19. huhtikuuta 2011

Ursus



Vuosien mittaan aseman kuistin viereisen seinän edustalla oleva maa on noussut liian korkealle suhteessa kivijalkaan, joten iltapuhteina oli vuorossa ylimääräisen maan poistaminen ja samalla tulevan kukkapenkin pohjien tekeminen. Lapiontihommat ei etenkään näin maan ollessa vielä osittain jäässä innostaneet, joten Ursus (suom. karhu) , tuo meille viime syksynä remonttijuhdaksi saapunut puolalainen 80- luvun ikiliikkuja herätettiin tänään talviuniltaan.

Asemapäälikköä suoraan lainaten ”ihmeen hyvin hörskähti käytiin fordiin verrattuna”. Tosin ohjaustehostin ja jarrut jatkoivat vielä talviuniaan, mutta se ei menoa estänyt, mutta kieltämättä hieman hidasti. 

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Kevät toi maalarin



Panu Kailan kirjaa siteeraten. Keittiössä ollaan hiljalleen siirtymässä kohti katon panelointia, joten aurinkoinen kevätpäivä innoitti aloittamaan kattopaneelien maalauksen. Maalaustelineet rakennettiin huokolevypinosta ja kuivumispukkeina toimivat uskollinen peräkärri sekä asemapäällikön ford (=Fix Or Repair Daily). Uulaa sivellessä saattoikin samalla vilkutella ohikiitäville Savon radan kulkijoille.


torstai 14. huhtikuuta 2011

Ihan pihalla



Asemapäällikkö on ollut melkein koko viikon muilla mailla työmatkalla, joten remontti ei ole tällä viikolla edennyt. Illat onkin vietetty pihapuuhissa, sillä edellisten ”kevään merkkejä ”-sisältäneiden blogi-hehkutuksien jälkeen aseman pihan karu todellisuus on ollut aika tyrmäävä.

Meillä ei siis ole tyylikäs ja kukoistava asemapiha muualla kuin haaveissa. Lumen alta on sen sijaan hiljalleen paljastumassa pelottavan näköinen loska, roska ja *aska – mutasoppa, joka ei tosin tule mitenkään yllätyksenä.

Viime syksynä pihan siivoaminen jäi käytännössä kokonaan tekemättä ennen lumien tuloa, joten kuormalavoja, laudanpätkiä, sahanpurua ja muuta remonttiroskaa riittää leviteltynä pitkin tiluksia. Lisäksi viime syksynä koko piha kaivettiin auki maalampö- ja jätevesijärjestelmiä asennettaessa, joten aikamoisessa liemessä vielä ollaan.


Etupiha viime syksynä



Ranta viime syksynä

Vehreää puutarhaa ei meillä siis tänä kesänä ihastella. Tosin rikkaruohojen luulisi ainakin kasvavan, sillä koira on puolestaan talven aikana todella aktiivisesti huolehtinut pihan lannoituksesta.

Pihan suhteen ei tulevaksi kesäksi ole erityisiä suunnitelmia, sillä luultavasti aseman remontin ja saunamökin rakentamisen myötä aikaa ei juuri siivousta ja nurmikon istutusta suurempien suunnitelmien toteuttamiseen jää. Onneksi kuitenkin on tuo kaunis järvi- ja luontomaisema ympärillä, jota katsellessa voi edes hetkeksi unohtaa pihassa(kin) vallitsevan kaaoksen.

video

Videoon oli tarkoitus tallentaa aseman rannan ohi lentävät joutsenet, mutta kännykkäkamera ei ollut tähän paras mahdollinen väline...

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Komuutti




Paikallisesta aarreaitaista eli Mänty Kirppikseltä löytyi kiva vanha komuutti, jonka ostimme wc:n kalusteeksi. Väri ei kyllä miellyttänyt, joten viikonloppuna vuorossa oli tuunaustalkoot.

Pikkuapuri oli jälleen heti paikalla työkalupakkinsa kanssa ja teki kaikki tärkeät esivalmistelut. Tämän jälkeen komuutti lakattiin muutaman kerran sävytetyllä venelakalla. Venelakkaa ei kylläkään suositella vanhojen huonekalujen entisöitiin, mutta nyt ei entisöity vaan tehtiin kovaan kulutukseen tulevaa wc-kalustetta.


Lavuaari olisi valmiina aiemman talomme perintönä. Haaveissa on kyllä ns. malja-allas, mutta sen osto tuntuu aika turhalta kun yksi lavuaari on jo odottamassa käyttöä. Vessa on tosin vielä vaiheessa, joten vielä tässä ehtii tuumailla.

Tuumailutauolle voikin sitten istahtaa kuistille ja ihmetellä perhosia.Perhoset ei varmaankaan ole mitenkään ainutlaatuinen ilmiö tähän aikaan vuodesta, mutta näyttää jokseenkin erikoiselta kun perhosten lisäksi (aseman seinän vierustaa lukuun ottamatta) pihassa on edelleen monta kymmentä senttimetriä lunta .



sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Road Movie

video

Viimeöinen kaappien epätoivoinen kotiinkuljetusyritys sai jatko-osan tänä iltana.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

8000:lla eurolla lastulevyä?



Elintasosiipeen rakenteilla olevaan keittiöön on viimeaikoina etsiskelty ja kyselty erilaisia keittiökaapistovaihtoehtoja. Keittiökalustesuunnittelun lähtökohtana on, että keittiö suurin piirtein täyttäisi ns. nykykeittiön toiminnallisuudet ja kaapistojen tulee olla kokopuuta. Mielyttävä ulkonäkökin olisi plussaa.

Kysyessämme kalustetarjousta eräästä keittiökalusteliikkeestä saimme vastaukseksi kammottavan yli 8 tuhannen euron lastulevykokoelman peruspeiliovilla. Ei kiitos. Paikalliselta kirpputorilta löytyi sitten 40-50 luvun keittiön ylä + alakaapisto, jonka myötä innostuimme etsimään lisää vastaavia. Verkkoon laitettiin ostoilmoitus ja heti tulikin muutama puhelu. Ehdottomasti kiinnostavin yhteydenotto tuli Helsingistä, joissa kauniit 50-luvun kaapit tuli purkaa pois taloyhtiössä tulevan putkiremontin edestä. Asunnon omistaja toivoi, että kaapit ”pelastettaisiin” jatkamaan elämää jossakin muualla, joten suuntasimmekin sitten heti lauantaina uskollisen peräkärrimme kanssa kohti pääkaupunkiseutua. Kaapit olivat kauniit, pääosin erittäin hyväkuntoiset ja purkaminenkin sujui ilman erityisiä haasteita.

Kaapinhakumatkan kaikki 400 kilometriä sujuivat hyvin, mutta viimeiset 200 m osoittautuivat ylipääsemättömäksi esteeksi peräkärryllemme, joka kynsi itsensä upoksiin loskaiselle kotitiellemme.


Yön sankari
Tästä jatketaan kun aamu taas valkenee.

ps. Keittiöremonttia suunnitteleville suosittelemme lämpimästi lukemaan Laura-Kaisan loistavan matkakertomuksen Vaihtoehtoista kalustehankintaa.