keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

1. Ennen-Jälkeen







Ohessa kuvasarja ex-keittiöstä heti avainten luovutusten jälkeen, kesäkuussa 2009/ehostuksen jälkeen, maaliskuussa 2011.






tiistai 29. maaliskuuta 2011

Tapetointia



Viikonloppuna ahkeroitiin tapetoinnin merkeissä. Parolan asemalta kysyttiin edellisessä postauksessa huokolevyjen tasoittamisesta ja tähän liittyen ohessa vielä kuva meidän ratkaisusta.




Saumakohtiin liisteröitiin Pihlgreniltä & Ritolalta ostettua makulatuuritapettia, joka vaikuttaisi olleen toimiva ratkaisu. Seuraavana päivänä Ukki saapui tapetointimestariksi ja niin kiurut asettuivat kauniisti seinille. Liisteriä (muovitonta) ostimme Pihlgreniltä & Ritolalta, mutta sen loppuessa kesken Mummo keitteli vehnäjauhosta lisää kiisseliä. Valokuvia tapetoinnista tai samaan aikaan tapahtuneesta hellan yläpuolen kaakeloinnista ei tullut otettua, sillä kädet olivat sekä käytössä, laastissa että liisterissä.




Perinteisten materiaalien lisäksi ajoittain piti turvautua perinteisiin työmenelmiin, että katto- ja seinälistat sekä ikkunapuitteet saatiin sovitettua huokolevyjen päälle.





Lopuksi lattia vielä maalattiin toistamiseen. Täytynee kaivella vanhoja kuva-arkistoja, jotta seuraavassa postauksessa voisi vihdoinkin tehdä ensimmäisen ennen-jälkeen vertailun.



maanantai 21. maaliskuuta 2011

Perhosten yö



Neiti kevät saapui tänään asemalle.

ja huokolevyt viime yönä ex-keittiöön.






sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Halkojen, huokolevyjen ja Kiurujen yö



Leipätöiden ohella remontin eteneminen on ollut jokseenkin hidasta, mutta jotain pientä on tässä iltapuhteina tullut tälläkin viikolla tehtyä. Ex-keittiön remonttia jatkettiin muutamana iltayön tunteina. Vuorossa oli lattian kipsitasoitteen poistaminen, joka oli ko. huoneen remontin inhottavin ja likaisin vaihe. Loputtomalta tuntuneen nylkytyksen jälkeen lautalattia alkoi jo näkyä ja kaunis puulattia jälleen löytyikin. Tosin keittiön lattia oli eteisen lautalattiaan verrattuna jokseenkin kulunut ja kuoppainen, mutta meitä se ei häiritse. Tämän jälkeen lattia maalattiin kertaalleen Uulan puulattialattiamaalilla ja vielä on tarkoitus tehdä sama toiseen kertaan.


Myös ikkunan sisäpuitteet siistittiin. Kaikki aseman ikkunat on tarkoitus jonain päivänä ottaa työnalle, mutta tällä hetkellä se ei ole kiireellisyyslistalla erityisen korkealla. Näin ollen ikkunaprojektia odotellessa pikainen Uula-käsittely sai välttää.

Huoneen seinät saivat taas pohtimaan historia vs. hengittävyyskysymyksiä. Ex-keittiössä on upeat ja hyväkuntoiset Enso-pahvit, jotka suruksemme osoittautuivat lähemmän tarkastelun myötä moneen kertaan lateksilla vuoratuiksi. Tämä havainto aiheuttikin aikamoista päänvaivaa; aseman historian ja sisustuksen näkökulmasta Enso-pahvit olivat upea esimerkki aikakaudestaan, mutta niiden päälle aikojen saatossa maalatut muovimaalikerrokset olivat rakenteellisesta näkökulmasta kaikkea muuta kuin toimiva ratkaisu. Aikamme asiaa pohdittua päädyimme tekemään kompromissiratkaisun, jolloin ulkoseiniltä Enso-pahvit poistettiin, mutta kaapin kylkeen sekä sisäseinän puolelle pahvit jätettiin.

Kieltämättä edelliskesän lahovauriota muistellessa myös hieman hirvitti mitä keittiökaapistojen takaa löytyisi, sillä ko paikassa veden kanssa on todennäköisesti läträtty vuosien mittaan paljonkin. Iloksemme kaikki huoneen esiin paljastetut ulkoseinät olivat loistavassa kunnossa ja pahvien alta löytyi erittäin hyväkuntoista hirttä.

Hirsiseinää emme kuitenkaan jätä ulkoseinissä näkyviin, sillä laitamme huokolevyt eristeeksi ulkoseiniin. Seuraavana päivänä isäntä saikin töiden jälkeen lähteä niitä ex-keittiöön etsimään ja palasi peräkärri täynnä asennusta odottavia huokolevyjä. Peräkärri parka ei ehkä enää kauneuskisoissa sijoittuisi, mutta hyvin on tähän asti kuljetustehtävänsä hoitanut.


Huokoleyjen jälkeen vuorossa oli tapettien etsiminen, jossa käännyimme Pihlgrenin ja Ritolan puoleen. Pihlgrenin ja Ritolan verkkosivuilla onkin hyvä mahdollisuus selata eri mallistoja ja näytekappaleitakin tarjouduttiin lähettämään. Valinnanvaikeuden myötä rouva päätti kuitenkin lauantaina lähteä vierailemaan tehtaanmyymälässä Toijalassa.



Tehtaanmyymälässä fiilis oli kuin Liisalla Ihmemaassa; putiikki täynnä toinen toistaan upeampia tapetteja. Myymälässä oli myös aivan ihastuttava herrasmiesmyyjä, joka kertoi lumoavia tarinoita tapettien historiasta ja siitä, miten ne ovat tapettitehtaalle päätyneet. Satojen tapettimallien selailun jälkeen tapettivalinta ex-keittiöön oli kuitenkin aika selvä; Birger Kaipiaisen Kiurujen yö, koboltinsininen. Kiurujen yö on klassikkotapettina ilmeisesti tapettitalon tunnetuin ja samalla suosituin malli, mutta nähtyäni tapetin luonnossa oli helppo ymmärtää miksi.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Naulajumppaa




Lukijoiden pyynnöstä, nyt on kuviakin remontista :)

Sillä aikaa kun perheen remonttireiskat ovat puuhailleet elintasosiivessä, minä  päätin aloittaa nykyisen, tulevan entisen, keittiön muuttamista makuuhuoneeksi. Huoneen kammottava muovimatto sekä levytetyt kaapistot alkoivat jo todella nyppiä, toisaalta taas pojalle pitäisi järjestää jokin väliaikainen evakkohuone kesäksi suunnitellun, lapsukaisen oman huoneen remontin ajaksi.

Viime kesänä olinkin jo maalannut ko. huoneen katon sekä ensopahvilla päällystetyt seinät, joten ajattelin, että eipä tässä niin hirveästi puuhattavaa olisi jäljellä. Väärin. En todellakaan arvannut, että ilmeisesti 60 (?)-luvun remonttireiskat ovat olleet todella intohimoisia naulaajia. Aloitin siis ”pikku” projektini ruokakomeroiden ovista, joiden kauniit peiliovet oli muiden aseman asunnon puoleisten ovien tapaa levytetty joskus piiloon.


Levyjen irrottaminen ei sinällään ollut iso homma (varsinkin kun asemapäällikkö rekrytoitiin ne irrottamaan). Mutta ne naulat. Levyt oli kiinnitetty neljän sentin välein pienillä, lähes kannattomilla nauloilla, joiden irrottaminen vei enemmän aikaa kuin 111 m syvän porakaivon poraaminen tai 600 m maalämpökaapelin asentaminen. Apua epätoivoon löytyi kuitenkin Parolan aseman blogista, josta löysin vinkin naulanpoistajasta.  Tuo 10 euron pienoissorkkarauta olikin enemmän kuin hintansa väärti. 


Uulan pellavaöljymaalikäsittelyn jälkeen tuloksena oli varsin kaunis kaapisto.



Seuraavaksi vuorossa oli hellan muurin ehostus. Poistin kammotavat kasarikaakelit ja maalasin muurin (puhtaan) valkeaksi. Hellan taakse on ajatuksena asentaa kylppäriinkin ”tehosteeksi” tulevia mustia kaakeleita, joita varmasti on kivempi katsella perunoiden keitellessä.

Tämän jälkeen vuorossa oli keittiökaapistojen irrottaminen, joka taas sujui sutkatkaasti kun asemapäällikkö suostuteltiin jälleen (kahvitauolla) avuksi. Alun perin ajatuksena oli, että kaapit kunnostetaan ja hyödynnetään elintasosiivessä, mutta lopulta paljastui, että yläkaappien ovet ovat teipattua lastulevyä, joten suunnitelmat vaihtuivat. Kaappien ovien reunat olikin siis teippaamalla ja maalaamalla kunnostetut, tosin niin taitavasti, että niksipirkan toimittajat olisivat varmasti tykänneet, mutta minä en. Alakaapit sen sijaan ovat puuta ja ne saavat joskus uuden loppusijoituspaikan, kenties saunamökistä. Keittiökaappien takaa paljastui kuitenkin uutta tietoa aseman värimaailmasta vauhdikkaan vihreän seinävärin myötä.



Seuraavaksi pääsinkin muovimaton kimppuun.  Satojen naulojen jälkeen vuorossa oli kipsitasoitteen hinkuttaminen, joka sai todella ihmettelemään niin käsittämättömältä tuntuvaa muovimattobuumia. Lopulta viikonloppu loppui kesken, joten tästä jatketaan jahka leipätyöltä ehditään. Viikonlopun tuloksena siis kaksi keskeneräistä keittiötä ja yksi uusi minikeittiö olohuoneessa (ts. elämän perustoiminnot ovat tällä hetkellä keskittyneet lähes 200 m2 rakennuksessa vain muutamaan käytössä olevaan huoneeseen).

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kylpyhuone




Makasiiniin sijoittuvaan ”elintasosiipeen” rakenteilla oleva kylppäri on osaltaan aiheuttanut monenlaista pohdittavaa, sillä jo lähtökohtaisesti ns. nykyaikaisen kylpyhuoneen rakentaminen asemalle on tuntunut vieraalta. Toisaalta asiaan on löytynyt vastakkaisiakin näkökulmia kun saniteettikysymyksiä on pohtinut ulkohuussissa yli kolmenkymmenen asteen pakkasaamuina.


Kylpyhuonetta ryhdyimme siis rakentamaan jokseenkin ristiriitaisissa tunnelmissa makasiinissa sijaitsevaan, n. 5 neliön ”muuntajahuoneeseen”. Olimme kesällä Rantasalmella Etelä-Savon rakennusperintöyhdistyksen järjestämällä Kartanokierroksella ja siihen liittyneellä Kailan luennolla, joista saimme kuitenkin paljon lähtökohtia siihen, miten vanhaan rakennukseen rakennetaan ns. nykyajan mukavuuksia.

Ensinnäkin päädyimme rakentamaan ko. “elintasosiiven” (=keittiö+kph) hirsirungon ulkopuolelle entiseen makasiiniin, jolloin mahdollisten vesivahinkojen sattuessa vaurio saadaan rajattua mahdollisimman pienelle alueelle. Makasiinin käyttötarkoituksen muuttaminen kyllä kirpaisi, mutta emme myöskään halunneet rakentaa uutta uloketta julkisivuun ja pilata aseman ainutlaatuista arkkitehtuuria. Rakennustekniset ratkaisut toteutetaan kuitenkin niin, että alkuperäistä ei tuhota ja tarvittaessa makasiini on mahdollista “palauttaa” entiseen ulkoasuunsa.

Kylpyhuoneen vedeneristämistä mietittiin myös todella pitkään. Sinällään jo ajatus muovista vanhassa rakennuksessa hirvittää, mutta pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyimme vedeneristämään ja kaakeloimaan kylpyhuoneen. Suihkukaappi oli Kailalta bongattu idea; tällöin veden kanssa lotrataan vain rajatulla alueella. Näin myös vedet saadaan johdettua suoraan viemäriin ja höyryt puolestaan suihkukaapin puhaltimella suoraan ulos, jolloin kosteuskuorma saadaan suhteellisen alhaiseksi. Pyykinpesukoneen paikka on edelleen mietinnässä, sillä neliöitä tässä kylppärissä ei niin ruhtinaallisesti ole. Tosin kuutioita on jo enemmän, sillä viistokatto nousee korkeimmillaan noin kolmen metrin korkeuteen.

Kesän remonttipäivityksestä oli unohtunut maininta siitä, että porautimme meille 111 m syvän kaivon.

video