tiistai 28. kesäkuuta 2011

Punamultamaalin keitto

Aiemmin keväällä luimme lehti-ilmoituksen, että paikallinen kansalaisopisto järjestää punamullan keitto-kurssin. Asemapäällikkö ilmoittautui mukaan ja oli tänään yhdessä poikansa kanssa kurssin keittotapahtumassa Mäntyharjun Iso-Pappilan museoalueella. Iso-Pappilan museoalue on Mäntyharjun loma-asuntomessujen virallinen oheiskohde ja pappilassa on nyt nähtävillä perinnerakentamiseen liittyviä kunnostuskohteita, työnäytöksiä sekä näyttelyitä. Ohessa kuvakooste keittopäivästä, täydennettynä kurssilla saaduilla suullisilla ja kirjallisilla resepteillä.

Keitto-ohje
150 l vettä
14 kg hienoa ruis- tai vehnäjauhoja
6 kg rautasulfaattia = rautavihtrilliä
6 l pellavaöljyvernissaa
25 kg punamultaa
n. 200 g suolaa säilytystä varten
Riittoisuus on pinnan karkeudesta riippuen 2-5 m2/litra.

Punamulta-keittomaali on pitkällä keittämisellä valmistettu kestävä, myrkytön ja halpa ulkomaali kaikenlaiselle sahalauta- ja hirsipinnoille. Perinteisesti punamullan keitossa on käytetty ruisjauhoja, mutta kurssilla käytettiin vehnäjauhoja, jossa on kuulemma parempi sitkos.

Ensiksi noin 12 kiloa vehnäjauhoja sekoitettiin pieneen määrään kylmää vettä.


Keittoastiana toimi 200 litran rautatynnyri, jonka alle tehtiin tiilistä noin 20 cm korkuinen tulipesä. Keittoastia olisi ohjeiden mukaan hyvä myös lämpöeristää esim. mineraalivillalla, jolloin lämpö saadaan pidettyä tasaisena.




Kun tulet oli sytytetty, pataan kaadettiin noin 150 litraa vettä, lisättiin vehnäjauhot ja seos kuumennettiin kiehuvaksi. Keittoa hämmennettiin tasaisesti koko ajan.



Seuraavaksi kuumaan veteen lisättiin noin 6 kg rautasulfaattia, joka toimii laho- ja homeenestoaineena. Seosta keitettiin vähän aikaa, jonka jälkeen lisättiin 6 litraa pellavaöljyvernissaa, joka puolestaan parantaa maalin kiinnittymistä ja vähentää tahraavuutta.



Keiton annettiin tämän jälkeen kiehua vähän aikaa, jonka jälkeen lisättiin 25 kg punamultajauhetta pienissä erissä, edelleen koko ajan sekoittaen.






Keiton annettiin hautua hiljalleen kolmisen tuntia, koko ajan hämmentäen. Maali ei saa kiehua yli eikä palaa pohjaan.



Maalin valmistumista testattiin kastamalla maaliin laudan pala, joka kuivattiin tulen lämmössä. Maali on valmista mikäli kuivuneesta laudasta tai tikusta ei hangatessa tartu maalia sormiin.


Mikäli maalia säilytettään kauemmin kuin pari päivää, lisätään siihen suolaa säilöntäaineeksi. Pidempää säilytystä varten käytetään formaliinia ½ % (1/2 litraa per 100 litraa maalia), jolloin maali säilyy monta kuukautta.



Paras maalaussää on kostea ja viileä pilvipouta, esimerkiksi heti sateen jälkeen. Maalattava pinta voi olla kostea, sillä puu pääsee kuivumaan hengittävän punamultamaalin läpi. Aurinkoisella ilmalla maalataan varjon puolella, joko auringon edellä kiirehtien tai perässä laiskotellen.


Aitoa punamultamaalia voi myös ostaa valmiina tuotteena, mutta tällöin on syytä varmistaa, että maali on aitoa punamultaa eikä muovisekoitteinen maali, jolle on vain annettu värisävyä kuvaava nimitys.

Kurssilta saaduista resepteistä löytyi myös vaaleiden keittomaalien ohje:

Ainekset noin 60 litran annokseen:
2 kg sinkkisulfaattia
4 kg vehnäjauhoja
5 l pellavaöljyä tai vernissaa
12 kg titaanioksiidia

Keitetään samalla tavalla kuin punamulta. Keltaista saadaan kun titaanin tilalla käytetään keltamultaa.



2 kommenttia:

  1. Kiiiiiiiiiiiiiiiitoskiiiiiiiiiiiiitoskiitos näistä selkeistä ohjeista! Jospa mekin joskus uskaltaisimme yrittää!

    VastaaPoista
  2. Eikun kokeilemaan :) Kaila kirjoitti hyvin eilisessä Pitäjänuutisissa; "muovimaalilla voi onnistua, mutta punamullalla ei voi epäonnistua". Lisäsin vielä muistiin resepteistä löytyneen keltamullan ohjeen.

    VastaaPoista