sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Naulajumppaa




Lukijoiden pyynnöstä, nyt on kuviakin remontista :)

Sillä aikaa kun perheen remonttireiskat ovat puuhailleet elintasosiivessä, minä  päätin aloittaa nykyisen, tulevan entisen, keittiön muuttamista makuuhuoneeksi. Huoneen kammottava muovimatto sekä levytetyt kaapistot alkoivat jo todella nyppiä, toisaalta taas pojalle pitäisi järjestää jokin väliaikainen evakkohuone kesäksi suunnitellun, lapsukaisen oman huoneen remontin ajaksi.

Viime kesänä olinkin jo maalannut ko. huoneen katon sekä ensopahvilla päällystetyt seinät, joten ajattelin, että eipä tässä niin hirveästi puuhattavaa olisi jäljellä. Väärin. En todellakaan arvannut, että ilmeisesti 60 (?)-luvun remonttireiskat ovat olleet todella intohimoisia naulaajia. Aloitin siis ”pikku” projektini ruokakomeroiden ovista, joiden kauniit peiliovet oli muiden aseman asunnon puoleisten ovien tapaa levytetty joskus piiloon.


Levyjen irrottaminen ei sinällään ollut iso homma (varsinkin kun asemapäällikkö rekrytoitiin ne irrottamaan). Mutta ne naulat. Levyt oli kiinnitetty neljän sentin välein pienillä, lähes kannattomilla nauloilla, joiden irrottaminen vei enemmän aikaa kuin 111 m syvän porakaivon poraaminen tai 600 m maalämpökaapelin asentaminen. Apua epätoivoon löytyi kuitenkin Parolan aseman blogista, josta löysin vinkin naulanpoistajasta.  Tuo 10 euron pienoissorkkarauta olikin enemmän kuin hintansa väärti. 


Uulan pellavaöljymaalikäsittelyn jälkeen tuloksena oli varsin kaunis kaapisto.



Seuraavaksi vuorossa oli hellan muurin ehostus. Poistin kammotavat kasarikaakelit ja maalasin muurin (puhtaan) valkeaksi. Hellan taakse on ajatuksena asentaa kylppäriinkin ”tehosteeksi” tulevia mustia kaakeleita, joita varmasti on kivempi katsella perunoiden keitellessä.

Tämän jälkeen vuorossa oli keittiökaapistojen irrottaminen, joka taas sujui sutkatkaasti kun asemapäällikkö suostuteltiin jälleen (kahvitauolla) avuksi. Alun perin ajatuksena oli, että kaapit kunnostetaan ja hyödynnetään elintasosiivessä, mutta lopulta paljastui, että yläkaappien ovet ovat teipattua lastulevyä, joten suunnitelmat vaihtuivat. Kaappien ovien reunat olikin siis teippaamalla ja maalaamalla kunnostetut, tosin niin taitavasti, että niksipirkan toimittajat olisivat varmasti tykänneet, mutta minä en. Alakaapit sen sijaan ovat puuta ja ne saavat joskus uuden loppusijoituspaikan, kenties saunamökistä. Keittiökaappien takaa paljastui kuitenkin uutta tietoa aseman värimaailmasta vauhdikkaan vihreän seinävärin myötä.



Seuraavaksi pääsinkin muovimaton kimppuun.  Satojen naulojen jälkeen vuorossa oli kipsitasoitteen hinkuttaminen, joka sai todella ihmettelemään niin käsittämättömältä tuntuvaa muovimattobuumia. Lopulta viikonloppu loppui kesken, joten tästä jatketaan jahka leipätyöltä ehditään. Viikonlopun tuloksena siis kaksi keskeneräistä keittiötä ja yksi uusi minikeittiö olohuoneessa (ts. elämän perustoiminnot ovat tällä hetkellä keskittyneet lähes 200 m2 rakennuksessa vain muutamaan käytössä olevaan huoneeseen).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti