sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Halkojen, huokolevyjen ja Kiurujen yö



Leipätöiden ohella remontin eteneminen on ollut jokseenkin hidasta, mutta jotain pientä on tässä iltapuhteina tullut tälläkin viikolla tehtyä. Ex-keittiön remonttia jatkettiin muutamana iltayön tunteina. Vuorossa oli lattian kipsitasoitteen poistaminen, joka oli ko. huoneen remontin inhottavin ja likaisin vaihe. Loputtomalta tuntuneen nylkytyksen jälkeen lautalattia alkoi jo näkyä ja kaunis puulattia jälleen löytyikin. Tosin keittiön lattia oli eteisen lautalattiaan verrattuna jokseenkin kulunut ja kuoppainen, mutta meitä se ei häiritse. Tämän jälkeen lattia maalattiin kertaalleen Uulan puulattialattiamaalilla ja vielä on tarkoitus tehdä sama toiseen kertaan.


Myös ikkunan sisäpuitteet siistittiin. Kaikki aseman ikkunat on tarkoitus jonain päivänä ottaa työnalle, mutta tällä hetkellä se ei ole kiireellisyyslistalla erityisen korkealla. Näin ollen ikkunaprojektia odotellessa pikainen Uula-käsittely sai välttää.

Huoneen seinät saivat taas pohtimaan historia vs. hengittävyyskysymyksiä. Ex-keittiössä on upeat ja hyväkuntoiset Enso-pahvit, jotka suruksemme osoittautuivat lähemmän tarkastelun myötä moneen kertaan lateksilla vuoratuiksi. Tämä havainto aiheuttikin aikamoista päänvaivaa; aseman historian ja sisustuksen näkökulmasta Enso-pahvit olivat upea esimerkki aikakaudestaan, mutta niiden päälle aikojen saatossa maalatut muovimaalikerrokset olivat rakenteellisesta näkökulmasta kaikkea muuta kuin toimiva ratkaisu. Aikamme asiaa pohdittua päädyimme tekemään kompromissiratkaisun, jolloin ulkoseiniltä Enso-pahvit poistettiin, mutta kaapin kylkeen sekä sisäseinän puolelle pahvit jätettiin.

Kieltämättä edelliskesän lahovauriota muistellessa myös hieman hirvitti mitä keittiökaapistojen takaa löytyisi, sillä ko paikassa veden kanssa on todennäköisesti läträtty vuosien mittaan paljonkin. Iloksemme kaikki huoneen esiin paljastetut ulkoseinät olivat loistavassa kunnossa ja pahvien alta löytyi erittäin hyväkuntoista hirttä.

Hirsiseinää emme kuitenkaan jätä ulkoseinissä näkyviin, sillä laitamme huokolevyt eristeeksi ulkoseiniin. Seuraavana päivänä isäntä saikin töiden jälkeen lähteä niitä ex-keittiöön etsimään ja palasi peräkärri täynnä asennusta odottavia huokolevyjä. Peräkärri parka ei ehkä enää kauneuskisoissa sijoittuisi, mutta hyvin on tähän asti kuljetustehtävänsä hoitanut.


Huokoleyjen jälkeen vuorossa oli tapettien etsiminen, jossa käännyimme Pihlgrenin ja Ritolan puoleen. Pihlgrenin ja Ritolan verkkosivuilla onkin hyvä mahdollisuus selata eri mallistoja ja näytekappaleitakin tarjouduttiin lähettämään. Valinnanvaikeuden myötä rouva päätti kuitenkin lauantaina lähteä vierailemaan tehtaanmyymälässä Toijalassa.



Tehtaanmyymälässä fiilis oli kuin Liisalla Ihmemaassa; putiikki täynnä toinen toistaan upeampia tapetteja. Myymälässä oli myös aivan ihastuttava herrasmiesmyyjä, joka kertoi lumoavia tarinoita tapettien historiasta ja siitä, miten ne ovat tapettitehtaalle päätyneet. Satojen tapettimallien selailun jälkeen tapettivalinta ex-keittiöön oli kuitenkin aika selvä; Birger Kaipiaisen Kiurujen yö, koboltinsininen. Kiurujen yö on klassikkotapettina ilmeisesti tapettitalon tunnetuin ja samalla suosituin malli, mutta nähtyäni tapetin luonnossa oli helppo ymmärtää miksi.

2 kommenttia:

  1. Se on mahtava kokemus se tapettitehdas, ja vaikka netissä onkin hyvät kuvat, niin onhan se toista päästä selaamaan niitä isoja ltraopettimalleja upeassa tehtaassa.

    Teidän asemalla on nuo oikeat komerot vielä tallessa. Meiltä ne on jostain syystä poistettu. Vain ovet ovat jäljellä vintillä.

    VastaaPoista
  2. Sinne tapettitehtaalle lähtiessä ajatuksena oli, että samalla voisi ostaa tapetteja myös muihin remontoitaviin huoneisiin. Paikanpäällä kuitenkin häkellyin lukuisten valinnanmahdollisuuksien kanssa, joten täytynee mietiskellä asiaa huonekohtaisesti remontin edetessä.

    Nuo komerot on kyllä kerrassaan upeita, tosin niitä saisi olla enemmänkin. Komeropari löytyy ex-keittiön lisäksi vain yhdestä makuuhuoneesta, joten kaappitilaa on liian vähän. Uusia (ts. mielellään vanhoja käytettyjä) vaatekaappejakaan emme ole vielä enemmälti etsiskelleet, sillä ennen isojen huonekalujen hankintaa täytyisi saada lattia- ja seinäpinnat remontoitua. Näin meillä on edelleen tavarat hujan hajan ja monta purkamatonta muuttolaatikkoa…muoks. Onhan meillä eteisessäkin muutama komero, mutta niin täynnä tavaraa ettei ovia uskalla kohta aukaista

    VastaaPoista